Röntgenhoitajien kokemuksia uhkaavista ja väkivaltatilanteista työpaikalla
Manninen, Saara; Suihkonen, Krista (2021)
Manninen, Saara
Suihkonen, Krista
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021120824531
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021120824531
Tiivistelmä
Röntgenhoitajat lukeutuvat terveyden- ja sairaanhoidon ammattiryhmään. Tämä on yksi ammattiryhmistä, jotka kokevat työssään eniten häirintää, uhkailuja ja väkivaltaa asiakkaiden taholta. Väkivallan uhka ja väkivalta vaikuttavat työsuoritukseen eli tuottavuuteen ja voivat aiheuttaa taloudellisia vaikeuksia. Tutkimuksemme tarkoitus oli tutkia röntgenhoitajien kokemuksia työssään kohtaamasta väkivallasta ja sen uhasta. Tavoitteena oli saada selville, kuinka paljon ja millaista väkivaltaa tai sen uhkaa röntgenhoitajat kokevat työssään ja kokevatko he työnsä turvallisena. Tilaajina tässä tutkimuksessa toimi kolmen suomalaisen keskussairaalan röntgenosastot.
Tutkimusmenetelmä tässä työssä oli kvantitatiivinen eli määrällinen tutkimus. Se toteutettiin sähköisessä muodossa olevalla kyselylomakkeella, joka tehtiin Webropol-ohjelman avulla. Kysely lähetettiin yhteensä 96:lle kolmen keskussairaalan röntgenosastojen röntgenhoitajalle. Kyselyyn vastasi yhteensä 26 röntgenhoitajaa, joten vastausprosentti kyselyssä oli 27 prosenttia. Kysymyksiä kyselylomakkeessa oli yhteensä 33, joista suurin osa oli monivalintakysymyksiä ja mukana oli yksi avoin kysymys, johon röntgenhoitajat pystyivät kertomaan avoimesti kokemuksiaan aiheesta.
Tutkimuksen tuloksien mukaan fyysisen väkivallan muodoista röntgenhoitajat kokivat eniten työssään raapimista sekä potkimista. Psyykkisen väkivallan muodoista eniten koettiin arvostelua sekä huutamista. Eniten väkivallan muodoista röntgenosastoilla koetaan psyykkistä väkivaltaa. Tulokset eivät eroa juurikaan muualla maailmassa tehdyistä tutkimuksista. Lisäksi tuloksista kävi ilmi, että röntgenhoitajat kokevat erityisesti yövuorot sekä yksin työskentelyn turvallisuusriskinä väkivaltatilanteiden kannalta. Erilaisista potilasryhmistä uhkaavimmiksi koettiin huumausaineiden sekä alkoholin vaikutuksen alaiset henkilöt. Kolmasosa vastaajista koki, että väkivaltatilanteet ovat lisääntyneet heidän työuransa aikana.
Asiat ovat röntgenosastoilla kohtalaisen hyvin väkivaltatilanteiden ja niissä toimimisen kannalta. Kuitenkin osa röntgenhoitajista kokee, että väkivaltatilanteissa toimimiseen on liian vähän koulutusta ja he haluaisivat sitä lisää. Jatkotutkimusaiheena tästä opinnäytetyöstä voitaisiin tehdä tutkimus esimerkiksi siitä, kuinka suuri osuus koetusta väkivallasta on tahallista ja tahatonta väkivaltaa. Toisena jatkotutkimusaiheena voitaisiin perehtyä työpaikalla koettuun seksuaaliseen väkivaltaan, sen ilmenemismuotoihin sekä yleisyyteen. Samanlaisen kyselyn voisi myös toteuttaa laajemmin Suomessa. Olisi mielenkiintoista tutkia, muuttuvatko tutkimuksen tulokset, mikäli otannan laajentaa koskemaan myös esimerkiksi yliopistollisia sairaaloita.
Tutkimusmenetelmä tässä työssä oli kvantitatiivinen eli määrällinen tutkimus. Se toteutettiin sähköisessä muodossa olevalla kyselylomakkeella, joka tehtiin Webropol-ohjelman avulla. Kysely lähetettiin yhteensä 96:lle kolmen keskussairaalan röntgenosastojen röntgenhoitajalle. Kyselyyn vastasi yhteensä 26 röntgenhoitajaa, joten vastausprosentti kyselyssä oli 27 prosenttia. Kysymyksiä kyselylomakkeessa oli yhteensä 33, joista suurin osa oli monivalintakysymyksiä ja mukana oli yksi avoin kysymys, johon röntgenhoitajat pystyivät kertomaan avoimesti kokemuksiaan aiheesta.
Tutkimuksen tuloksien mukaan fyysisen väkivallan muodoista röntgenhoitajat kokivat eniten työssään raapimista sekä potkimista. Psyykkisen väkivallan muodoista eniten koettiin arvostelua sekä huutamista. Eniten väkivallan muodoista röntgenosastoilla koetaan psyykkistä väkivaltaa. Tulokset eivät eroa juurikaan muualla maailmassa tehdyistä tutkimuksista. Lisäksi tuloksista kävi ilmi, että röntgenhoitajat kokevat erityisesti yövuorot sekä yksin työskentelyn turvallisuusriskinä väkivaltatilanteiden kannalta. Erilaisista potilasryhmistä uhkaavimmiksi koettiin huumausaineiden sekä alkoholin vaikutuksen alaiset henkilöt. Kolmasosa vastaajista koki, että väkivaltatilanteet ovat lisääntyneet heidän työuransa aikana.
Asiat ovat röntgenosastoilla kohtalaisen hyvin väkivaltatilanteiden ja niissä toimimisen kannalta. Kuitenkin osa röntgenhoitajista kokee, että väkivaltatilanteissa toimimiseen on liian vähän koulutusta ja he haluaisivat sitä lisää. Jatkotutkimusaiheena tästä opinnäytetyöstä voitaisiin tehdä tutkimus esimerkiksi siitä, kuinka suuri osuus koetusta väkivallasta on tahallista ja tahatonta väkivaltaa. Toisena jatkotutkimusaiheena voitaisiin perehtyä työpaikalla koettuun seksuaaliseen väkivaltaan, sen ilmenemismuotoihin sekä yleisyyteen. Samanlaisen kyselyn voisi myös toteuttaa laajemmin Suomessa. Olisi mielenkiintoista tutkia, muuttuvatko tutkimuksen tulokset, mikäli otannan laajentaa koskemaan myös esimerkiksi yliopistollisia sairaaloita.