Perusturvan henkilöstön työhyvinvoinnin kehittäminen ikäjohtamisen avulla
Hytönen, Laila (2021)
Hytönen, Laila
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021122090204
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021122090204
Tiivistelmä
Työvoiman kokonaismäärä vähenee eläköitymisen ja syntyvyyden laskun myötä. Tämä aiheuttaa pahenevaa työvoimapulaa. Työuria tulisi pidentää kiinnittämällä huomiota työkyvyn varhaiseen tukeen, edistämällä terveyttä ja kiinnittämällä huomiota jatkuvaan osaamisen kehittämiseen. Tukemisessa tulee huomioida työuran vaihe ja elämäntilanteet sekä työpaikkojen moninaisuuden edistäminen.
Tämän opinnäytetyön tilaaja oli Vesannon kunnan perusturva. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää ikäjohtamisen nykytila perusturvan henkilöstön kokemana. Tavoitteena oli saada selville ikäjohtamisen kehittämiskohteet. Kehittämiskohteisiin pohjautuen opinnäytetyössä laadittiin suosituksia työnantajalle.
Tutkimus toteutettiin puolistrukturoidun kyselylomakkeen avulla ja tulokset analysoitiin soveltuvin osin määrällisin menetelmin. Kysely laadittiin Työturvallisuuskeskuksen työkaarikyselyn pohjalta. Osa-alueita olivat työkaarijohtaminen, työuran ja työssä jatkamisen suunnittelu, työn hallinnan varmistaminen, työaikajärjestelyt, työn muokkaaminen ja työjärjestely, terveystarkastukset sekä terveellisten elämäntapojen ja elämänhallinnan edistäminen.
Tulosten mukaan eri-ikäisten välinen yhteistyö sujui perusturvassa hyvin, eri-ikäisyys koettiin voimavaraksi ja kaiken ikäisiä arvostettiin. Vastaajat kannattivat ryhmäkehityskeskusteluja, työaikapankkia, iän myötä lisääntyviä ylimääräisiä vapaapäiviä sekä terveyttä ja työkykyä edistävää ryhmämuotoista toimintaa. Kehitettäviksi kohteiksi nousi työkyvyn seuranta ja edistäminen, kehityskeskustelujen kehittäminen eri työurien vaihetta vastaavaksi, eri-ikäisten tarpeiden huomioiminen perehdytyksessä ja koulutuksissa, eri-ikäisten toisiltaan oppimisen ja tiedon jakamisen lisääminen sekä eläkkeelle siirtymisen suunnitelmallisuus. Tulokset osoittivat myös sen, että erilaisten ohjeiden käytännön toteuttamista ja yhteisiä toimintatapoja olisi hyvä selkeyttää. Perusturvassa toteutetaan monia työhyvinvointiin vaikuttavia yksittäisiä ikäjohtamisen käytänteitä, mutta suunnitelmallisuuteen ja seurantaan tulisi kiinnittää huomiota.
Tuloksia voidaan hyödyntää kunnan ikäohjelman tai työhyvinvointisuunnitelman laatimisessa. Tutkimuksen pohjalta laadittuja suosituksia on mahdollista hyödyntää laajemminkin sosiaali- ja terveysalalla. Vertaamalla työpaikan käytänteitä tutkimuksen suosituksiin voidaan löytää työuran pidentämiseen tähtääviä kehittämiskohteita. Työvoiman saatavuuden heikentymisen takia on yhä tärkeämpää huomioida keinot, joiden avulla huolehditaan henkilöstön työhyvinvoinnista ja työssä jaksamisesta. Hyvät käytänteet lisäävät myös työpaikan houkuttelevuutta työnhakijoiden piirissä.
Tämän opinnäytetyön tilaaja oli Vesannon kunnan perusturva. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää ikäjohtamisen nykytila perusturvan henkilöstön kokemana. Tavoitteena oli saada selville ikäjohtamisen kehittämiskohteet. Kehittämiskohteisiin pohjautuen opinnäytetyössä laadittiin suosituksia työnantajalle.
Tutkimus toteutettiin puolistrukturoidun kyselylomakkeen avulla ja tulokset analysoitiin soveltuvin osin määrällisin menetelmin. Kysely laadittiin Työturvallisuuskeskuksen työkaarikyselyn pohjalta. Osa-alueita olivat työkaarijohtaminen, työuran ja työssä jatkamisen suunnittelu, työn hallinnan varmistaminen, työaikajärjestelyt, työn muokkaaminen ja työjärjestely, terveystarkastukset sekä terveellisten elämäntapojen ja elämänhallinnan edistäminen.
Tulosten mukaan eri-ikäisten välinen yhteistyö sujui perusturvassa hyvin, eri-ikäisyys koettiin voimavaraksi ja kaiken ikäisiä arvostettiin. Vastaajat kannattivat ryhmäkehityskeskusteluja, työaikapankkia, iän myötä lisääntyviä ylimääräisiä vapaapäiviä sekä terveyttä ja työkykyä edistävää ryhmämuotoista toimintaa. Kehitettäviksi kohteiksi nousi työkyvyn seuranta ja edistäminen, kehityskeskustelujen kehittäminen eri työurien vaihetta vastaavaksi, eri-ikäisten tarpeiden huomioiminen perehdytyksessä ja koulutuksissa, eri-ikäisten toisiltaan oppimisen ja tiedon jakamisen lisääminen sekä eläkkeelle siirtymisen suunnitelmallisuus. Tulokset osoittivat myös sen, että erilaisten ohjeiden käytännön toteuttamista ja yhteisiä toimintatapoja olisi hyvä selkeyttää. Perusturvassa toteutetaan monia työhyvinvointiin vaikuttavia yksittäisiä ikäjohtamisen käytänteitä, mutta suunnitelmallisuuteen ja seurantaan tulisi kiinnittää huomiota.
Tuloksia voidaan hyödyntää kunnan ikäohjelman tai työhyvinvointisuunnitelman laatimisessa. Tutkimuksen pohjalta laadittuja suosituksia on mahdollista hyödyntää laajemminkin sosiaali- ja terveysalalla. Vertaamalla työpaikan käytänteitä tutkimuksen suosituksiin voidaan löytää työuran pidentämiseen tähtääviä kehittämiskohteita. Työvoiman saatavuuden heikentymisen takia on yhä tärkeämpää huomioida keinot, joiden avulla huolehditaan henkilöstön työhyvinvoinnista ja työssä jaksamisesta. Hyvät käytänteet lisäävät myös työpaikan houkuttelevuutta työnhakijoiden piirissä.