Sähköisen asioinnin velvoite summaarisissa riita-asioissa : lainmuutoksen vaikutukset Pirkanmaan käräjäoikeudessa

Abstract

Lailla oikeudenkäymiskaaren muuttamisesta (439/2018) oikeudenkäymiskaareen lisättiin sähköisen asioinnin pakollisuutta koskeva 5 luvun 3 a §, joka astui voimaan 1.9.2019. Se velvoittaa oikeushenkilön, elinkeinonharjoittajan, ammattimaista perintätoimintaa harjoittavan luonnollisen henkilön sekä oikeudenkäyntiasiamiehen ja -avustajan toimittamaan summaarisen riita-asian haastehakemuksen sähköisesti tietojärjestelmäyhteyden tai asiointiliittymän välityksellä. Muulla tavoin toimitettu haastehakemus jätetään tutkimatta.

Opinnäytetyön toimeksiantajana toimi Pirkanmaan käräjäoikeus, jossa tekijä oli työskennellyt summaaristen yksikössä käräjäsihteerinä kesäkuusta 2019 lähtien. Työn tarkoituksena oli selvittää, miten lainmuutos on vaikuttanut Pirkanmaan käräjäoikeuden asiamääriin. Tutkimus kohdistui summaaristen riita-asioiden Smenettelytapaan, jolla tarkoitetaan manuaalisesti käräjäoikeuden asianhallintajärjestelmään kirjattavia haastehakemuksia. Työn tavoitteena oli tuottaa selvitys asiamäärien muutoksesta, paljonko haastehakemuksia oli saapunut väärää kanavaa pitkin ja miten ne oli ratkaistu sekä millä perusteilla velvoitteesta oli poikettu.

Työn teoreettisen osuuden tietoperustana oli käytetty oikeuskirjallisuutta, ajantasaista lainsäädäntöä, sähköisiä viranomaislähteitä sekä lainvalmisteluasiakirjoja. Opinnäytetyön tutkimusongelman selvittämisessä käytettiin kvantitatiivista tutkimusotetta. Informaatio tuotettiin hyödyntäen sekundääriaineistoa, joka kerättiin Pirkanmaan käräjäoikeuden siviiliasioiden tilastoista ja asianhallintajärjestelmästä.

Opinnäytetyön tutkimuksen tuloksista havaittiin saapuneiden S-asioiden määrän odotusten mukaisesti pudonneen lainmuutosta edeltävältä tasolta, ja niihin liittyvän työmäärän siten vähentyneen. Tutkitulla ajanjaksolla haastehakemuksia saapui väärää kanavaa pitkin 27,34 % kaikista S-asioista. Väärää kanavaa pitkin saapuneet haastehakemukset oli pääasiassa jätetty päätöksellä sillensä kantajien peruutettua kanteet.

The chapter 5 section 3 a of the Judicial Code of Proceedings took effect on September 1st, 2019. It obligates legal entities, entrepreneurs, natural persons practicing professional debt collection, attorneys and legal representatives to send application for a summons on summary proceedings either via electronic services or information system connection. Application sent in other ways is dismissed as inadmissible.

The Bachelor’s thesis was commissioned by Pirkanmaa District Court where the writer has been working since June 2019. The purpose of this thesis was to create a report for the commissioner about the effects of the law reform in Pirkanmaa District Court. The research focused on S-procedure of summary proceedings, which requires application for summons to be manually registered to the District Court’s case management system. The objective of the thesis was to examine the caseload of S-procedure after the law reform, which exemptions were found, how many applications arrived in S-form against the obligation and how they were resolved.

The knowledge base for the theoretical part of the thesis included legal literature, legislation, electronic government sources and legislative documents. The research was conducted by using secondary quantitative research method. The secondary data used in the study was collected from Pirkanmaa District Court’s statistics and the case management system of civil matters.

The results of the study showed an expected drop in the caseload regarding the S-procedure, thus relieving the workload. On the studied timeline 27,34 % of the S-procedure cases the application for a summons arrived in S-form against the obligation. Nearly all those cases were resolved by giving a decision of dismissal due to plaintiff withdrawing the application.