"Parasta oli, että työntekijä vaivautui tulemaan meille asti, monta kertaa." : Kokemuksia ratkaisukeskeisestä neuropsykiatrisesta valmennuksesta

Abstract

Opinnäytetyön aihe nousi esiin Tampereen kaupungin lasten ja nuorten terveyspalveluiden OSMO-hankkeesta. Työelämätaho oli vakuuttunut tämänkaltaisen työn tarpeellisuudesta. OSMO-lyhenne tulee sanoista osaamisverkostoista monimuotoinen tuki lasten ja nuorten kehitysympäristöihin. Opinnäytetyössä kartoitettiin Tampereen kaupungin OSMO-hankkeen ratkaisukeskeiseen neuropsykiatriseen valmennukseen osallistuneiden kokemuksia valmennuksesta. Opinnäytetyössä selvitettiin, mitä he ovat kokeneet valmennuksen konkreettisesti olevan ja miten he ovat kokeneet valmennuksen.

Tutkimusaineisto kerättiin kyselymenetelmää käyttäen keväällä 2012. Kyselyyn vastanneet olivat ratkaisukeskeiseen neuropsykiatriseen valmennukseen osallistuneita nuoria. Kyselylomakkeet toimitettiin OSMO-hankkeen työntekijöille eli valmentajille, ja he toimittivat ne valmennettavilleen valmennusprosessin päättyessä. Tutkimusjoukon laajuus oli seitsemän henkilöä. Opinnäytetyö oli laadullinen, ja siinä käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä.

Opinnäytetyön tulokset osoittivat, että valmennus on pääasiassa sisältänyt juttelua. Keskeisimmät teemat liittyivät koulunkäyntiin, perheeseen, henkilöön itseensä ja tulevaisuuteen.

Johtopäätöksenä voitiin todeta, että ratkaisukeskeinen neuropsykiatrinen valmennus on hyödyllistä tavoitteellista toimintaa, jolla voidaan saada merkittäviä tuloksia aikaiseksi. Valmennettavat kokivat valmennuksen olevan palvelu, josta he saavat eväitä elämään. Luottamus ja turvallisuus olivat keskeiset teemat, jotka nousivat esiin vastauksista.

The objective of this study was to collect information on solution-focused neuropsychiatric coaching in OSMO-project in the city of Tampere. The subject of my research originated from OSMO-project. The topic of this study is current. In my study I focused on the experiences of young people who had participated in the coaching.

The data were collected in spring 2012 using by an enquiry method. The questionnaires were taken to the employees of OSMO-project and they delivered the questionnaires to the respondents. The data were collected from seven adolescents participating in neuropsychiatric coaching. The theoretical section of the thesis explores neuropsychiatric disorders, solution-focused working method and coaching. The data was analyzed using qualitative content analysis.

The results show that the essential point in coaching was easy-going talking. The common themes in these conversations were related to school, family, future and the adolescents themselves. Trust and safety emerged as central themes in the adolescents’ answers. The findings indicate that solution-focused neuropsychiatric coaching is a target-oriented working method with a possibility to yield significant outcomes.