Autettavan potilaan suun hoito Kuntayhtymä Kaksineuvoisen hoitolaitoksissa
Kantola, Noora (2012)
Kantola, Noora
Oulun seudun ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012120718653
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012120718653
Tiivistelmä
Laitoksessa asuvan autettavan potilaan suun terveys on yhteydessä hänen yleisterveyteensä ja tärkeä myös yleiselle hyvinvoinnille. Suun ja hampaiden hoito kuuluu osaksi potilaan kokonaishoitoa. Kuitenkin tutkimusten mukaan hoitolaitoksissa asuvien potilaiden suun hoito on usein riittämätöntä. Hoitotyöntekijöillä tulee ammatillisen peruskoulutuksen jälkeen olla valmiudet huolehtia potilaan puhtaudesta ja hyvinvoinnista, silloin kuin potilas ei itse siihen kykene. Tähän sisältyy myös suun puhdistuksesta huolehtiminen.
Tämä kuvaileva kokonaistutkimus kartoittaa Kuntayhtymä Kaksineuvoisen hoitolaitoksissa toteutettavaa autettavan potilaan suun hoitoa, hoitotyöntekijöiden valmiuksia potilaiden suun hoidon toteuttamiseen sekä heidän näkemyksiä suun hoidon kehittämistarpeista. Tutkimuksen tavoitteena on saada tietoa autettavan potilaan suun hoidosta sekä henkilökunnan täydennyskoulutustarpeesta Kuntayhtymä Kaksineuvoisen hoitolaitoksissa. Yhteistyökumppanini on Kuntayhtymä Kaksineuvoisen Suun terveydenhuollon organisaatio. Tutkimukseni on osa kuntayhtymän Ikäpoliittista ohjelmaa.
Tutkimus tehtiin kvantitatiivisena kyselytutkimuksena, joka lähetettiin Kuntayhtymä Kaksineuvoisen hoitolaitoksissa työskenteleville hoitotyöntekijöille (195). Tutkimukseeni osallistui 45 hoitotyöntekijää ja vastausprosentiksi muodostui 23. Suurin osa vastaajista oli saanut ammatillisessa peruskoulutuksessa vähän potilaan suun hoitoon liittyvää opetusta. Vähäisestä opetuksen määrästä huolimatta suurin osa vastaajista piti potilaan suun hoitoon liittyviä tietojaan ja taitojaan hyvinä tai melko hyvinä. Tutkimukseen osallistuneista 82 % toteutti potilaan omien hampaiden ja suun puhdistusta ja 87 % proteesien puhdistusta kerran päivässä. Suosituksena on puhdistus kaksi kertaa päivässä. Suurimpina esteinä suositusten mukaiselle suun hoidon toteuttamiselle oli haasteelliset ja yhteistyökyvyttömät potilaat sekä henkilökunnan vähäinen määrä. Tukea suun terveydenhuollon ammattilaisilta hoitajat saivat riittävästi (70 %). Suun hoidon kehittämisessä esille nousivat suun terveydenhuollon ammattilaisten tekemät säännölliset suun terveystarkastukset sekä hoitajien määrän lisääminen. Lisäkoulutusta toivottiin muun muassa suunhoitoaineista ja -välineistä.
Tutkimuksen aihe oli tärkeä, koska se kartoitti autettavan potilaan suun hoidon tilaa Kuntayhtymä Kaksineuvoisen hoitolaitoksissa. Tutkimustulosten perusteella on mahdollista suunnata suun hoitoon liittyvää täydennyskoulutusta hoitotyöntekijöille ja kehittää moniammatillista yhteistyötä.
Tämä kuvaileva kokonaistutkimus kartoittaa Kuntayhtymä Kaksineuvoisen hoitolaitoksissa toteutettavaa autettavan potilaan suun hoitoa, hoitotyöntekijöiden valmiuksia potilaiden suun hoidon toteuttamiseen sekä heidän näkemyksiä suun hoidon kehittämistarpeista. Tutkimuksen tavoitteena on saada tietoa autettavan potilaan suun hoidosta sekä henkilökunnan täydennyskoulutustarpeesta Kuntayhtymä Kaksineuvoisen hoitolaitoksissa. Yhteistyökumppanini on Kuntayhtymä Kaksineuvoisen Suun terveydenhuollon organisaatio. Tutkimukseni on osa kuntayhtymän Ikäpoliittista ohjelmaa.
Tutkimus tehtiin kvantitatiivisena kyselytutkimuksena, joka lähetettiin Kuntayhtymä Kaksineuvoisen hoitolaitoksissa työskenteleville hoitotyöntekijöille (195). Tutkimukseeni osallistui 45 hoitotyöntekijää ja vastausprosentiksi muodostui 23. Suurin osa vastaajista oli saanut ammatillisessa peruskoulutuksessa vähän potilaan suun hoitoon liittyvää opetusta. Vähäisestä opetuksen määrästä huolimatta suurin osa vastaajista piti potilaan suun hoitoon liittyviä tietojaan ja taitojaan hyvinä tai melko hyvinä. Tutkimukseen osallistuneista 82 % toteutti potilaan omien hampaiden ja suun puhdistusta ja 87 % proteesien puhdistusta kerran päivässä. Suosituksena on puhdistus kaksi kertaa päivässä. Suurimpina esteinä suositusten mukaiselle suun hoidon toteuttamiselle oli haasteelliset ja yhteistyökyvyttömät potilaat sekä henkilökunnan vähäinen määrä. Tukea suun terveydenhuollon ammattilaisilta hoitajat saivat riittävästi (70 %). Suun hoidon kehittämisessä esille nousivat suun terveydenhuollon ammattilaisten tekemät säännölliset suun terveystarkastukset sekä hoitajien määrän lisääminen. Lisäkoulutusta toivottiin muun muassa suunhoitoaineista ja -välineistä.
Tutkimuksen aihe oli tärkeä, koska se kartoitti autettavan potilaan suun hoidon tilaa Kuntayhtymä Kaksineuvoisen hoitolaitoksissa. Tutkimustulosten perusteella on mahdollista suunnata suun hoitoon liittyvää täydennyskoulutusta hoitotyöntekijöille ja kehittää moniammatillista yhteistyötä.