Muutoksen keskellä : Työhyvinvointitutkimus Helsingin kaupungin lastensuojelun vastaanottolaitoksen henkilökunnalle
Hirvonen, Teemu; Kinnunen, Johanna (2012)
Hirvonen, Teemu
Kinnunen, Johanna
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012121419555
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012121419555
Tiivistelmä
TIIVISTELMÄ
Hirvonen, Teemu & Kinnunen, Johanna. Muutoksen keskellä – työhyvinvointitutkimus Helsingin kaupungin lastensuojelun vastaanottolaitoksen henkilökunnalle. Diak Etelä, Kauniainen, syksy 2012, 96 s., 3 liitettä.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Sosiaalialan koulutusohjelma, Kristillisen lapsi- ja nuorisotyön suuntautumisvaihtoehto, sosionomi (AMK) + kirkon nuorisotyönohjaajan virkakelpoisuus / sosionomi (AMK) + kirkon nuorisotyönohjaajan virkakelpoisuus + lastentarhanopettajan virkakelpoisuus.
Opinnäytetyömme tavoitteena oli tutkia millainen vaikutus Helsingin kaupungin sosiaaliviraston rakennemuutoksella on ollut eräässä Helsingin kaupungin lastensuojelun arviointi- ja vastaanottolaitoksessa henkilökunnan työhyvinvointiin. Tavoitteenamme oli tutkia erityisesti kuinka henkilökunta kokee mahdollisuutensa tehdä työnsä riittävän hyvin. Samoin pyrimme tutkimaan heidän työhyvinvointiaan työn muuttuessa.
Tutkimusaineiston kokosimme syksyllä 2012 kahdella eri kyselylomakkeella, Webropol-kyselyllä ja avoimista kysymyksistä koostuvalla kyselylomakkeella. Otantamme oli 29 henkilöä vastaanottolaitoksen osastoilta ja kriisiperhetoiminnasta sekä laitosapulaiset. Webropol-kyselyyn vastasi 22 vastaajaa ja avokyselyyn 23 vastaajaa, joista kuitenkin voitiin hyödyntää vain 22 vastausta. Eli vastausprosentti molempiin kyselyihin oli 76 %.
Tutkimusmenetelminä käytimme kvantitatiivisesta lähestymistavasta strukturoitua Webropol-kyselylomaketta ja kvalitatiivisesta lähestymistavasta avoimista kysymyksistä koostuvaa kyselylomaketta. Webropol-kyselyn linkki lähetettiin tutkimukseen osallistuville heidän henkilökohtaiseen työsähköpostiinsa, ja linkin kautta he vastasivat kyselyyn sähköisesti. Avokysely puolestaan toimitettiin paperiversiona, ja siihen vastattiin täyttämällä lomake käsin.
Tutkimuksemme keskeisiä tuloksia olivat, että suurin osa vastaajistamme koki, että heillä on hyvät mahdollisuudet tehdä työnsä riittävän hyvin. Selvä enemmistö vastaajista koki työhyvinvointinsa yleisesti hyväksi tai jopa erittäin hyväksi. Helsingin kaupungin sosiaaliviraston rakennemuutoksen oli kuitenkin koettu vaikuttaneen työntekijöiden työhyvinvointiin selvästi useammassa tapauksessa enemmän negatiivisesti kuin positiivisesti. Tärkeimmiksi työhyvinvointia edistäviksi tekijöiksi tuloksista nousi työyhteisön ilmapiirin ja työkavereiden merkitys sekä työntekijöiden kuuleminen. Eniten työhyvinvointia rasittavimmiksi tekijöiksi tutkimuksemme perusteella nousivat kiire ja tulevaisuuden epävarmuus. Esimiestoiminta koettiin pääsääntöiseksi hyväksi ja työn arkea tukevaksi. Johtajatoiminta puolestaan sai osakseen kritiikkiä.
Tutkimuksemme osoitti, että rakennemuutos oli vaikuttanut työn tekemiseen merkittävästi vain kriisiperhetoiminnassa, jonka työryhmän työnkuva muuttui täysin rakennemuutoksen myötä. Vaikka vastaanottolaitoksessa on tapahtunut muutoksia, se ei ole vaikuttanut vastaajien enemmistön työhyvinvointiin merkittävästi, vaan heidän työhyvinvointinsa määräytyy ennemminkin muista tekijöistä.
Asiasanat: työhyvinvointi, kvalitatiivinen tutkimus, kvantitatiivinen tutkimus, lastensuojelu, muutos
Hirvonen, Teemu & Kinnunen, Johanna. Muutoksen keskellä – työhyvinvointitutkimus Helsingin kaupungin lastensuojelun vastaanottolaitoksen henkilökunnalle. Diak Etelä, Kauniainen, syksy 2012, 96 s., 3 liitettä.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Sosiaalialan koulutusohjelma, Kristillisen lapsi- ja nuorisotyön suuntautumisvaihtoehto, sosionomi (AMK) + kirkon nuorisotyönohjaajan virkakelpoisuus / sosionomi (AMK) + kirkon nuorisotyönohjaajan virkakelpoisuus + lastentarhanopettajan virkakelpoisuus.
Opinnäytetyömme tavoitteena oli tutkia millainen vaikutus Helsingin kaupungin sosiaaliviraston rakennemuutoksella on ollut eräässä Helsingin kaupungin lastensuojelun arviointi- ja vastaanottolaitoksessa henkilökunnan työhyvinvointiin. Tavoitteenamme oli tutkia erityisesti kuinka henkilökunta kokee mahdollisuutensa tehdä työnsä riittävän hyvin. Samoin pyrimme tutkimaan heidän työhyvinvointiaan työn muuttuessa.
Tutkimusaineiston kokosimme syksyllä 2012 kahdella eri kyselylomakkeella, Webropol-kyselyllä ja avoimista kysymyksistä koostuvalla kyselylomakkeella. Otantamme oli 29 henkilöä vastaanottolaitoksen osastoilta ja kriisiperhetoiminnasta sekä laitosapulaiset. Webropol-kyselyyn vastasi 22 vastaajaa ja avokyselyyn 23 vastaajaa, joista kuitenkin voitiin hyödyntää vain 22 vastausta. Eli vastausprosentti molempiin kyselyihin oli 76 %.
Tutkimusmenetelminä käytimme kvantitatiivisesta lähestymistavasta strukturoitua Webropol-kyselylomaketta ja kvalitatiivisesta lähestymistavasta avoimista kysymyksistä koostuvaa kyselylomaketta. Webropol-kyselyn linkki lähetettiin tutkimukseen osallistuville heidän henkilökohtaiseen työsähköpostiinsa, ja linkin kautta he vastasivat kyselyyn sähköisesti. Avokysely puolestaan toimitettiin paperiversiona, ja siihen vastattiin täyttämällä lomake käsin.
Tutkimuksemme keskeisiä tuloksia olivat, että suurin osa vastaajistamme koki, että heillä on hyvät mahdollisuudet tehdä työnsä riittävän hyvin. Selvä enemmistö vastaajista koki työhyvinvointinsa yleisesti hyväksi tai jopa erittäin hyväksi. Helsingin kaupungin sosiaaliviraston rakennemuutoksen oli kuitenkin koettu vaikuttaneen työntekijöiden työhyvinvointiin selvästi useammassa tapauksessa enemmän negatiivisesti kuin positiivisesti. Tärkeimmiksi työhyvinvointia edistäviksi tekijöiksi tuloksista nousi työyhteisön ilmapiirin ja työkavereiden merkitys sekä työntekijöiden kuuleminen. Eniten työhyvinvointia rasittavimmiksi tekijöiksi tutkimuksemme perusteella nousivat kiire ja tulevaisuuden epävarmuus. Esimiestoiminta koettiin pääsääntöiseksi hyväksi ja työn arkea tukevaksi. Johtajatoiminta puolestaan sai osakseen kritiikkiä.
Tutkimuksemme osoitti, että rakennemuutos oli vaikuttanut työn tekemiseen merkittävästi vain kriisiperhetoiminnassa, jonka työryhmän työnkuva muuttui täysin rakennemuutoksen myötä. Vaikka vastaanottolaitoksessa on tapahtunut muutoksia, se ei ole vaikuttanut vastaajien enemmistön työhyvinvointiin merkittävästi, vaan heidän työhyvinvointinsa määräytyy ennemminkin muista tekijöistä.
Asiasanat: työhyvinvointi, kvalitatiivinen tutkimus, kvantitatiivinen tutkimus, lastensuojelu, muutos