Lapsen turvallisuudentunteen tukeminen valvotuissa tapaamisissa

Abstract

TIIVISTELMÄ

Uuskoski, Outi. Lapsen turvallisuudentunteen tukeminen valvotuissa tapaamisissa. Diak Etelä, Helsinki, syksy 2012, 83 s, 6 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Sosiaalialan koulutusohjelma, sosionomi (AMK).

Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia ja tehdä näkyväksi tapaamispaikkaohjaajien työtä ja työmenetelmiä lasten ja vanhempien valvotuissa tapaamisissa yhdessä Ensi- ja turvakotien liittoon kuuluvassa tapaamispaikassa. Näkökulmana oli se, millä keinoin lapsen turvallisuuden tunnetta pyritään tukemaan valvotuissa tapaamisissa. Työtä tutkimalla oli tavoitteena myös miettiä, ovatko käytettävät keinot ja menetelmät riittäviä ja millä tavoin työtä voisi kehittää.

Työ oli kehittämisprosessi, jossa hyödynnettiin laadullista tutkimusta. Siihen osallistuivat myös tapaamispaikkaohjaajat ja asiakkaat. Metodisesti tässä tutkimuksessa on osallistuvan havainnoinnin ja etnografisen tutkimuksen piirteitä. Tutkimusaineistoja oli kaksi. Toinen muodostui havainnoimalla seitsemää eri valvottua tapaamista ja toinen tapaamispaikkaohjaajien kehittämispäivän tuloksena. Aineistoa on analysoitu teemoittelemalla ja tyypittelemällä.

Kehittämisprosessin avulla tuotiin näkyväksi ja tiedostettiin entistä paremmin käytettyjä työmenetelmiä. Toisaalta havaittiin, että nykyiset menetelmät eivät aina riitä. Päädyttiin testaamaan ja kehittämään välikeskustelumallia osana tapaamispaikkatoimintaa. Asiakkailta saadun palautteen perusteella he olivat käytyihin keskusteluihin tyytyväisiä ja kokivat luottamuksen lisääntyneen. Keskustelut ovat olleet hyödyllisiä ja niiden avulla on voitu tukea etä- ja lähivanhemmuutta sekä lisätä luottamusta asiakkaiden ja tapaamispaikan välillä. Toisaalta on saatu myös tietoa perheiden tilanteesta sekä voitu tukea lapsen turvallisuudentunnetta sekä asiakkaiden osallisuutta tapaamisissa. Keskustelut ovat lisänneet lasten mahdollisuutta tulla kuulluksi.

Työ tuo esille valvotuissa tapaamisissa huomioitavia seikkoja lapsen turvallisuuden tunteen kannalta. Sitä voidaan käyttää apuna työtä suunniteltaessa sekä kehitettäessä.

Asiasanat: valvotus tapaamiset, turvallisuus, lapset, tukeminen

ABSTRACT

Uuskoski, Outi Increasing of Children’s Sense of Security in Supervised Meetings. 83 p., 6 appendices. Language: Finnish. Helsinki, Autumn 2012.

Diaconia University of Applied Sciences. Degree Programme in Social Services, Option in Social Services and Education. Degree: Bachelor of Social Services.

The goal of this study was to observe the work methods, which are used in supervised meetings between children and parents, in order to promote the child’s sense of security. An additional aim was to consider if the methods were adequate and how they could be further developed.

This study was qualitative in nature and employed a strength based participatory approach with the consent of all participants. The participants included both staff and clients. The interactions between supervisors and clients were observed over the course of seven supervised meetings. Methodologically this study relies upon techniques including ethnographical research and participatory observation. The methods employed were both documented and analyzed. The supervised meetings occurred in one of the meeting places under The Federation of Mother and Child Homes and Shelters.

The results showed that in the meeting place the relationships and interactions of the children and parents were supported in various ways. Firstly, the workers often had an active role in the meetings. Furthermore, in all cases the methods employed did not support the child’s sense of security sufficiently. As a supportive best practice, increased opportunity for additional communication and discussion between staff and clients was incorporated periodically throughout the supervised meetings. This implementation is referred to as the supportive discussion model.

The recommendations of this study include increasing dialogue between the clients and the meeting place. Due to received feedback from clients, incorporating a supportive discussion model between the involved participants allowed parents to feel supported and positively impacted the children’s sense of security. Additionally, children may be better able to advocate for themselves if this approach is employed. For future practices it would valuable to define and clarify both the concept and structure of supervised meetings in Finland in order to ensure a sense of security for children.

Keywords: supervised meetings, sense of security