Lapsen surun kohtaaminen päiväkodissa

Abstract

Tässä opinnäytetyössä selvitettiin laadullisin menetelmin, kuinka lapsen surua kohdataan päiväkodissa. Lisäksi opinnäytetyössä selvitettiin, minkälaisia ajatuksia ja tunteita lapsen surun kohtaaminen herättää kasvattajassa sekä kuinka lapsi yleensä kokee surun ja reagoi siihen.

Opinnäytetyön aineisto kerättiin haastattelemalla yhteensä neljää kasvatusalan ammattilaista kolmesta eri Lappeenrannan päiväkodista. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituina teemahaastatteluina. Aineisto analysoitiin käyttämällä aineistolähtöistä sisällönanalyysia ja teemoittelua. Teoreettisessa viitekehyksessä käsiteltiin lapsen surua ja reagointitapoja suruun, lapsen tunne-elämän kehittymistä, kasvattajaa lapsen surun kohtaajana sekä varhaiskasvatuksellisia menetelmiä lapsen surun kohtaamiseen.

Selvityksessä kävi ilmi, että lapsella on paljon erilaisia surun aiheita. Lapsen suru voi johtua isoista asioista, kuten läheisen kuolemasta tai sitten arkipäiväisimmistä asioista, kuten päiväkotiin jäämisestä tai kaverisuhteisiin liittyvistä konflikteista. Myös reagointitapoja suruun on paljon, ja jokainen lapsi reagoi omalla tavallaan. Suru voi ilmetä esimerkiksi häiriökäyttäytymisenä, vetäytymisenä tai aikuisen läheisyyden tarpeena. Kasvattajat painottivat, että se, miten lapsi suree ja miten se näkyy hänessä, on lapsikohtaista.

Lapsen surun kohtaamisessa kasvattajat pitivät tärkeänä surun kunnioittamista, läsnäoloa ja lapsen kuuntelemista sekä avointa keskustelua. Kasvattajat painottivat, että lapsen surua ei saa missään nimessä väheksyä. Surun käsittelyyn liittyvässä kysymyksessä kasvattajat toivat esille arkipäiväiset leikit, tunteista puhumisen sekä erityisesti luovan toiminnan, kuten draaman, piirtämisen ja maalaamisen. Välineitä lapsen surun kohtaamiseen kasvattajat kertoivat saaneensa koulutuksista, kirjallisuudesta, ryhmäpalavereista sekä omista kokemuksista.

The purpose of this thesis was to find out with qualitative methods how to deal with a child’s sorrow in a day care setting. Also clarified in this study were what kinds of feelings were experienced by the daycare workers, and how children generally deal with and react to grief.

Data for this thesis was collected by interviewing four professionals in early childhood education from three daycare centres in Lappeenranta. The interviews were carried out using semistructured theme interviews. The data was analyzed by methods of data-based content analysis.

Theoretic frame of reference consists of child’s sorrow, reactions to sorrow, the development of child’s emotion life, and methods for dealing with child's sorrow in early childhood development.

In research it was found out that a child can have various reasons to grieve. Child can be sad because of a bigger loss like death of a grandparent or because of a smaller incident such as coming to kindergarten in the morning. There are many different ways to react to sorrow and every child reacts on their own way. Sorrow may appear, for example, as troubled behavior or as a need for adult’s nearness. Pedagogues highlighted that it depends on a child how he or she grieves and reacts to sorrow.

In dealing with a grieving child, pedagogues thought that it’s important to respect child’s sorrow, listen to child and have open conversations. Pedagogues emphasized that child’s sorrow can’t be dismissed. When handling sorrow pedagogues brought up every day play, talking about feelings, and especially creative activities such as drama, drawing and painting. The pedagogues have got methods from training courses, literature, group meetings and their own experiences.