Alkuperäisrotuisten sonnivasikoiden välitys

Abstract

Tutkimuksen tarkoitus oli kartoittaa, pääsevätkö suomenkarjan sonnivasikat yhtä hyvin teurastamoiden vasikkavälitykseen kuin muunrotuiset sonnivasikat tai jos eroa on, onko tekijöitä, jotka helpottavat tai vaikeuttavat vasikan välitykseen pääsyä. Lisäksi haluttiin selvittää, mitä mieltä suomenkarjan lihakasvattajat olivat lihakasvatuksen kannattavuudesta.

Tutkimus oli survey-tutkimus, jossa tehtiin kysely suomenkarjan kasvattajille. Aineisto kerättiin postitse Suomen Alkuperäiskarja ry:n jäsenille lähetetyllä kyselylomakkeella ja Internetissä Typala-järjestelmässä. Aineisto analysoitiin Microsoft Excel-ohjelmalla. Vastaajia oli yhteensä 63, joista 12 vastasi internetkyselyn kautta.

Välitykseen tarjotuista suomenkarjavasikoista noin 60 % pääsi teurastamon välitykseen. Maantieteellisesti välitysongelmat jakaantuivat tasaisesti. Suomenkarjan vasikoiden jatkokasvatustilalle kuljetuksen odotusaika välitykseen ilmoituksen jälkeen oli 4,6 päivää pidempi kuin muunrotuisilla vasikoilla. Suomenkarjan teurasominaisuudet olivat kyselyn perusteella heikommat kuin Suomessa keskimäärin. Kannattavana lihakasvatusta pitivät lähinnä tilamyymälöissä tai suoraan ravintoloihin ja kauppoihin suomenkarjan lihan myyvät tilat.

Suomenkarjalle ominaisen pienen koon vuoksi välitysvasikoiden painovaatimusta olisi hyvä laskea ja muuttaa vaatimus rotukohtaiseksi. Jatkotutkimuksena voitaisiin kartoittaa suomenkarjaan erikoistuneita lihakasvattajia ja selvittää yhteistyömahdollisuuksia niiden ja suomenkarjasonnivasikoita tuottavien lypsykarjatilojen välillä. Myös suomenkarjan lihan tuotteistaminen ja brändääminen olisi tärkeää. Sukupuolilajitellun siemenen käyttö myös suomenkarjalehmien siemennyksissä ratkaisisi vasikoiden jatkokasvatusongelman.

The purpose of this study was to investigate if the bullcalves of Finncattle get to the purchase for the slaughterhouse organized beef production as easy as bull calves of other breeds. And if there is a difference, what are the factors that have an impact on those chances. Also there was a need to find out what the beef farmers, which had Finncattle in beef production, thought about the profitability of raising this cattle for beef.

The study was a survey-study in which there was an inquiry to breeders of Finncattle. The data were collected from the members of Suomen alkuperäiskarja- association by mail and from other breeders by a web inquiry in Typala-system. There were all together 63 respondents of whom 12 answered through web survey.

From Finncattle calves that were offered to the calf marketing, approximately 60% got to the system. Finncattle calf waited the marketing transport 4.6 days longer than calves of other breeds. According to the inquiry results, the carcase features of the Finncattle were weaker than those of cattle in Finland on the average. Of the beef farmers, mainly the ones that sold the beef in their own farm shops or straight to restaurants and local markets thought their profitability was good.

Because of small size of Finncattle, it would be reasonable to lower the weight demand in calf marketing, and change it more breed-specific. Future study could be to find beef farmers that are specialized to raise Finncattle, and bring those to bull calf producing, dairy Finncattle farmers’ attention, so that they could cooperate. Also productizing and branding the Finncattle beef would be important. Using of sex-sorted semen also in insemination of Finncattle cows would solve the problem of finding beef producer to buy the bull calves.