DIABETESPOTILAIDEN KÄSITYKSIÄ JALKAONGELMIEN EHKÄISYSTÄ
Mäkynen, Anne (2013)
Mäkynen, Anne
Satakunnan ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201301311929
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201301311929
Tiivistelmä
DIABETESPOTILAIDEN KÄSITYKSIÄ JALKAONGELMIEN EHKÄISYSTÄ
Mäkynen, Anne
Satakunnan ammattikorkeakoulu
Hoitotyön koulutusohjelma
Helmikuu 2013
Ohjaaja: Pirilä, Ritva
Sivumäärä: 44
Liitteitä: 7
Asiasanat: Charcot’n, diabetes, jalkojenhoito, jalkojen omahoito, jalkojen hoidon ohjaus
____________________________________________________________________
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää diabeetikoiden, joilla on todettu Charcot’n jalka, kokemuksia jalkojen omahoidon toteutumisesta, jalkojenhoitopalvelujen riittävyydestä ja jalkojen hoidon ohjauksesta. Tutkimuksella pyrittiin myös saamaan kehittämisehdotuksia diabeetikoiden jalkavaurioiden ehkäisemiseksi. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tietoa, jota voidaan hyödyntää diabeetikoiden jalkaongelmien ennaltaehkäisemiseksi.
Opinnäytetyö oli laadullinen tutkimus. Tutkimusaineisto kerättiin tekemällä teemahaastattelu kahdeksalle satakuntalaiselle diabeetikolle, jolla on todettu Charcot’n jalka. Tutkimukseen osallistuneet olivat 35-70 -vuotiaita, joista naisia oli kolme ja miehiä viisi. Kolmella heistä oli tyypin I diabetes ja viidellä tyypin II diabetes. Haastattelut tehtiin loka-joulukuussa 2012. Tutkimusaiheisto analysoitiin deduktiivista sisällönanalyysiä käyttäen.
Tulosten mukaan diabeetikoiden jalkavaurioiden ennaltaehkäisyä voisi tehostaa. Osa haastateltavista hoiti jalkojaan melko hyvin diabeteksen toteamisesta asti, osa alkoi hoitaa jalkojaan vasta, kun niissä oli isoja ongelmia. Tutkimustulosten mukaan haastatellut hakeutuivat jalkojenhoitopalvelujen piiriin vasta, kun he olivat sairastaneet diabetesta yli kymmenen vuotta tai jopa kymmeniä vuosia. Jalkojen hoitamista oli ohjattu vaihtelevasti. Osa tutkimukseen osallistuneista koki saaneensa riittävästi ohjausta, osa ei ollenkaan. Suullinen ohjaus oli jäänyt paremmin mieleen kuin kirjallinen ohjaus, mikä oli ollut tehotonta.
Jatkossa olisi mielenkiintoista suunnitella diabeetikoille sellainen kirjallinen jalkojenhoitomateriaali, että se tulisi luettua. Siinä pitäisi huomioida erityisesti nuoret diabeetikot. Tulevaisuudessa olisi mielenkiintoista selvittää, millaiset tiedot terveydenhuoltohenkilökunnalla on diabeetikoiden jalkaongelmien erityskysymyksistä. Mielenkiintoista olisi myös selvittää, minkälaiset valmiudet valmistumassa olevat opiskelijat ovat saaneet diabeetikoiden jalkaongelmista ja niihin puuttumisesta ammatillisen koulutuksensa aikana.
Mäkynen, Anne
Satakunnan ammattikorkeakoulu
Hoitotyön koulutusohjelma
Helmikuu 2013
Ohjaaja: Pirilä, Ritva
Sivumäärä: 44
Liitteitä: 7
Asiasanat: Charcot’n, diabetes, jalkojenhoito, jalkojen omahoito, jalkojen hoidon ohjaus
____________________________________________________________________
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää diabeetikoiden, joilla on todettu Charcot’n jalka, kokemuksia jalkojen omahoidon toteutumisesta, jalkojenhoitopalvelujen riittävyydestä ja jalkojen hoidon ohjauksesta. Tutkimuksella pyrittiin myös saamaan kehittämisehdotuksia diabeetikoiden jalkavaurioiden ehkäisemiseksi. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tietoa, jota voidaan hyödyntää diabeetikoiden jalkaongelmien ennaltaehkäisemiseksi.
Opinnäytetyö oli laadullinen tutkimus. Tutkimusaineisto kerättiin tekemällä teemahaastattelu kahdeksalle satakuntalaiselle diabeetikolle, jolla on todettu Charcot’n jalka. Tutkimukseen osallistuneet olivat 35-70 -vuotiaita, joista naisia oli kolme ja miehiä viisi. Kolmella heistä oli tyypin I diabetes ja viidellä tyypin II diabetes. Haastattelut tehtiin loka-joulukuussa 2012. Tutkimusaiheisto analysoitiin deduktiivista sisällönanalyysiä käyttäen.
Tulosten mukaan diabeetikoiden jalkavaurioiden ennaltaehkäisyä voisi tehostaa. Osa haastateltavista hoiti jalkojaan melko hyvin diabeteksen toteamisesta asti, osa alkoi hoitaa jalkojaan vasta, kun niissä oli isoja ongelmia. Tutkimustulosten mukaan haastatellut hakeutuivat jalkojenhoitopalvelujen piiriin vasta, kun he olivat sairastaneet diabetesta yli kymmenen vuotta tai jopa kymmeniä vuosia. Jalkojen hoitamista oli ohjattu vaihtelevasti. Osa tutkimukseen osallistuneista koki saaneensa riittävästi ohjausta, osa ei ollenkaan. Suullinen ohjaus oli jäänyt paremmin mieleen kuin kirjallinen ohjaus, mikä oli ollut tehotonta.
Jatkossa olisi mielenkiintoista suunnitella diabeetikoille sellainen kirjallinen jalkojenhoitomateriaali, että se tulisi luettua. Siinä pitäisi huomioida erityisesti nuoret diabeetikot. Tulevaisuudessa olisi mielenkiintoista selvittää, millaiset tiedot terveydenhuoltohenkilökunnalla on diabeetikoiden jalkaongelmien erityskysymyksistä. Mielenkiintoista olisi myös selvittää, minkälaiset valmiudet valmistumassa olevat opiskelijat ovat saaneet diabeetikoiden jalkaongelmista ja niihin puuttumisesta ammatillisen koulutuksensa aikana.