"Silloin aloin aavistella, että vauvalla on jotakin" : Ensitietoa yllättäen erityisen vauvan vanhemmille
Horila, Helinä (2012)
Horila, Helinä
Tampereen ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201303063019
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201303063019
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kyselyn avulla selvittää, minkälaista ensitietoa erityislasten vanhemmat olivat saaneet synnytyssairaalassa. Tavoitteena oli kehittää kätilöopiskelijoiden valmiutta kohdata erityislapsen vanhemmat ensitietotilanteessa. Kehittämistehtävänä oli tuottaa verkko-oppimateriaali oppilaitoksemme Tabula- oppimisympäristöön. Kehittämistehtävän tavoitteena oli lisätä kätilöopiskelijoiden tietoisuutta kehitysvammoista sekä kasvojen, kallon ja selkäytimen epämuodostumista.
Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin narratiivisella tutkimusmenetelmällä keväällä 2012. Kyselyyn vastasi viisi erityislapsen vanhempaa. Tutkimusaineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla. Teoriaosuudessa käsitellään ensitietoa, surevien vanhempien kohtaamista, vanhemmuuteen kasvua, vastasyntyneen tarkkailua syntymän jälkeen, kriisiteoriaa, kehitysvammaisuutta ja epämuodostumia. Eri kehitysvammaisuusoireyhtymät sekä kasvojen, kallon ja selkäytimen epämuodostumat on käsitelty liiteosiossa.
Tutkimusaineiston perusteella vanhempien ensitietokokemukset jakautuvat kahteen ryhmään. Toiset vanhemmat eivät olleet saaneet riittävästi tietoa. Lääkärit ja hoitohenkilökunta olivat olleet kiireisiä; vastuuta tiedon annosta oli siirretty henkilöltä toiselle. Toiset vanhemmat olivat saaneet tietoa hyvin, ehkä liikaakin senhetkiseen tilanteeseen nähden. Vanhempia oli kuunneltu ja tuettu. Henkilökunta oli ollut avointa ja aidosti tilanteessa läsnä.
Vanhemmat toivoivat henkilökunnalta aitoa läsnäoloa, luvanantoa tunteiden näyttämiseen, aikaa tutustua lapseen ja vanhempien rohkaisua kertomaan lapsen vammaisuudesta ystäville ja sukulaisille. Hoitohenkilökuntaa toivottiin ottamaan oma-aloitteisesti kontaktia vanhempiin. Myös tukihenkilöistä ja – perheistä toivottiin hoitohenkilökunnan kertovan.
Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin narratiivisella tutkimusmenetelmällä keväällä 2012. Kyselyyn vastasi viisi erityislapsen vanhempaa. Tutkimusaineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla. Teoriaosuudessa käsitellään ensitietoa, surevien vanhempien kohtaamista, vanhemmuuteen kasvua, vastasyntyneen tarkkailua syntymän jälkeen, kriisiteoriaa, kehitysvammaisuutta ja epämuodostumia. Eri kehitysvammaisuusoireyhtymät sekä kasvojen, kallon ja selkäytimen epämuodostumat on käsitelty liiteosiossa.
Tutkimusaineiston perusteella vanhempien ensitietokokemukset jakautuvat kahteen ryhmään. Toiset vanhemmat eivät olleet saaneet riittävästi tietoa. Lääkärit ja hoitohenkilökunta olivat olleet kiireisiä; vastuuta tiedon annosta oli siirretty henkilöltä toiselle. Toiset vanhemmat olivat saaneet tietoa hyvin, ehkä liikaakin senhetkiseen tilanteeseen nähden. Vanhempia oli kuunneltu ja tuettu. Henkilökunta oli ollut avointa ja aidosti tilanteessa läsnä.
Vanhemmat toivoivat henkilökunnalta aitoa läsnäoloa, luvanantoa tunteiden näyttämiseen, aikaa tutustua lapseen ja vanhempien rohkaisua kertomaan lapsen vammaisuudesta ystäville ja sukulaisille. Hoitohenkilökuntaa toivottiin ottamaan oma-aloitteisesti kontaktia vanhempiin. Myös tukihenkilöistä ja – perheistä toivottiin hoitohenkilökunnan kertovan.