Hoitajien kokemuksia kehitysvammaisen lapsen kivun arvioinnista ja mittaamisesta

Abstract

Kipu on yhtä aikaa sekä fysiologinen ilmiö että tunne- tai aistikokemus. Lapsen kipu on yleisimmin akuuttia kipua, joka johtuu joko tapaturmasta tai toimenpiteestä. Jos lapsen kehitys on jäänyt jälkeen, voi kivusta ymmärrettävästi viestiminen olla vaikeaa. Kehitysvammaisten lasten kivusta ei ole saatavilla suomenkielistä tutkittua tietoa.

Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata hoitajien kokemuksia kehitysvammaisen lapsen kivun arvioinnista ja mittaamisesta Kuopion yliopistollisessa sairaalassa (KYS). Tavoitteena oli, että hoitajat voivat hyödyntää tutkimuksen tuloksia kokonaisvaltaisen kivunhoitotyön kehittämisessä sekä mahdollisten kehittämistarpeiden löytämisessä. Tutkimustehtävänä oli selvittää millaisia valmiuksia hoitajilla on toteuttaa kehitysvammaisen lapsen kivun arviointia ja mittaamista, minkälaisia keinoja he käyttävät kivun arviointiin ja mittaamiseen sekä miten kivun mittaaminen ja arviointi toteutuvat osastolla.

Tutkimuskohde oli Kuopion yliopistollisen sairaalan lasten operatiivinen yksikkö, jossa hoidetaan 0–17-vuotiaita lapsia ja nuoria. Laadullisen tutkimuksen aineisto saatiin yhdessä ryhmähaastattelussa, jossa haastateltiin yhteensä kuutta sairaan- ja lastenhoitajaa, jotka kaikki työskentelivät osastolla. Haastattelusta saatu aineisto analysoitiin induktiivisen sisällönanalyysin avulla.

Tutkimustuloksista selvisi, että hoitajat eivät ole saaneet varsinaista koulutusta kehitysvammaisen lapsen kivunhoidosta, mutta sille olisi tarvetta. Kivun mittaamisen ja arvioinnin hoitajat kokivat haastavina ja kehitysvammaisen lapsen tullessa osastolle hoitoon tärkeimpänä pidettiin yhteistyötä vanhempien kanssa. Kommunikointi potilaan kanssa oli usein hankalaa. Positiivisina asioina esille nousivat toimiva omahoitajajärjestely sekä mahdollisuus muokata tiloja lapselle sopivaksi.

Jatkokehittämisaiheena tutkimuksen perusteella voisi olla oppaan tekeminen kehitysvammaisen lapsen kivun arvioinnista ja mittaamisesta osaston käyttöön.

Pain can be described as a physiological experience as well as an emotional experience. The pain of children often comes as a consequence of an accident or treatment. Children’s pain is usually acute. To the disabled children it can be challenging to communicate about their pain. There is no research done about disabled children’s pain in Finland.

The purpose of this research was to describe nurses’ experiences of disabled children’s pain measuring and assessment at the Kuopio University Hospital (KUH) children’s operative ward. The goal of the thesis was to improve their methods of pain nursing. This thesis can also be used in other areas of healthcare and nursing to provide information of pain in disabled children. Our research task was to explore which kind of knowledge, skills and habits the nurses of children’s operative ward have when it comes to pain measurement and assessment in disabled children. We also wanted to examine how pain measurement and assessment are put in practice in their unit.

The research target was children’s operative ward at Kuopio University Hospital where 0–17 aged children are taken care of. The material of this qualitative study was collected by a group interview, where a theme interview was applied. Six nurses from the ward were interviewed altogether. The interview was analyzed by content analysis.

The results revealed that nurses hadn’t had any actual education of disabled children pains care but in the future there is a need for it. Nurses had challenges with measuring and assessment pain when disabled child came to the ward. They experienced cooperation with parents very important because the communication with disabled child is often hard. Positive things in nurse’s point of view were the personal nursing procedure and a possibility to create a working hospital environment for the disabled children. Topics for further research could be making a guide for pain measuring and assessment with disabled children for the ward’s use.