Analogiset nauhat digitaaliseen muotoon
Kuivanen, Lauri (2013)
Kuivanen, Lauri
Tampereen ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201304234886
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201304234886
Tiivistelmä
Opinnäytettyössä käsiteltiin kaksikanavaisten analoginauhojen digitointia. Työssä perehdyttiin analogisten nauhojen digitoinnin työvaiheisiin ja siihen mitä asioita tulisi ottaa huomioon digitointia tehdessä. Lisäksi työssä selvitettiin analogisen ja digitaalisen äänen eroja ja sitä, miten nämä erot vaikuttaa äänen tallentamiseeen. Opinnäytteen tavoitteena oli löytää toimiva työtapa nauhojen digitointiin sekä siirtää aineistona olevat analogiset konserttitallenteet digitaaliseen muotoon.
Digitoidut nauhat olivat konserttitallenteita, jotka oli nauhoitettu 70- ja 80-luvuilla amatööriäänittäjän toimesta. Konsertteja digitointiin 17 kappaletta. Konserteissa esiintyivät Mikkelin orkesteri sekä Mikkelin oopperayhdistys. Suurin osa teoksista oli äänitetty c-kasetille. Osa teoksista oli nauhoitettu kelanauhalle. Digitoinnin yhteydessä äänitteet restauroitiin. Käytännössä tämä tarkoitti kohinanpoistoa, sekä äänitteiden taajuusvasteiden korjaamista. Lopulliset versiot digitoiduista teoksista välitettiin myös Mikkelin orkesterille, joka vietti vuonna 2013 110-juhlavuottaan.
Nauhoja digitoitaessa keskeistä on saada nauhoilla oleva informaatio sellaiseen muotoon, että se säilyy. Lisäksi klassista musiikkia digitoidessa olisi hyvä, että alkuperäisen konsertin äänikuva välittyisi mahdollisimman luonnollisen kuuloisena myös digitoidussa äänitteessä. Amatööriäänittäjien tekemät konserttitallenteet sattavat olla äänenlaadultaan välttäviä. Tällöin äänitettä digitoivan on tehtävä kompromissi luonnollisen äänikuvan suhteen ja keskityttävä siihen, että äänitteen olennaiset asiat asiat välittyisivät digitoituun versioon äänitteestä.
Digitoidut nauhat olivat konserttitallenteita, jotka oli nauhoitettu 70- ja 80-luvuilla amatööriäänittäjän toimesta. Konsertteja digitointiin 17 kappaletta. Konserteissa esiintyivät Mikkelin orkesteri sekä Mikkelin oopperayhdistys. Suurin osa teoksista oli äänitetty c-kasetille. Osa teoksista oli nauhoitettu kelanauhalle. Digitoinnin yhteydessä äänitteet restauroitiin. Käytännössä tämä tarkoitti kohinanpoistoa, sekä äänitteiden taajuusvasteiden korjaamista. Lopulliset versiot digitoiduista teoksista välitettiin myös Mikkelin orkesterille, joka vietti vuonna 2013 110-juhlavuottaan.
Nauhoja digitoitaessa keskeistä on saada nauhoilla oleva informaatio sellaiseen muotoon, että se säilyy. Lisäksi klassista musiikkia digitoidessa olisi hyvä, että alkuperäisen konsertin äänikuva välittyisi mahdollisimman luonnollisen kuuloisena myös digitoidussa äänitteessä. Amatööriäänittäjien tekemät konserttitallenteet sattavat olla äänenlaadultaan välttäviä. Tällöin äänitettä digitoivan on tehtävä kompromissi luonnollisen äänikuvan suhteen ja keskityttävä siihen, että äänitteen olennaiset asiat asiat välittyisivät digitoituun versioon äänitteestä.