Psykiatrisen hoitotyön vetovoimaisuuteen, työhyvinvointiin ja työn imuun vaikuttavat tekijät mieshoitajien kokemana
Hammar, Suvi; Pelkonen, Anna (2013)
Hammar, Suvi
Pelkonen, Anna
Tampereen ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201304295495
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201304295495
Tiivistelmä
Psykiatrisessa hoitotyössä on aina työskennellyt miehiä. Tällä hetkellä mieshoitajien osuus psykiatrisen hoitotyön työvoimasta on kuitenkin melko pieni. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää psykiatrisen hoitotyön vetovoimaisuutta ja työhyvinvointia ylläpitäviä ja työn imua lisääviä tekijöitä mieshoitajien näkökulmasta. Tavoitteena oli osoittaa tekijöitä, jotka ylläpitävät mieshoitajien työn vetovoimaisuutta ja työhyvinvointia psykiatrisessa hoitotyössä. Tämän lisäksi opinnäytetyön tavoitteena oli osoittaa mieshoitajien työn imua lisääviä tekijöitä. Työelämätahona toimi Pirkanmaan sairaanhoitopiiri. Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisella tutkimusmenetelmällä. Aineisto kerättiin teemahaastattelulla haastattelemalla kuutta mieshoitajaa.
Tulosten perusteella muodostui kuva mieshoitajien työn vetovoimaisuutta ja työhyvinvointia ylläpitävistä ja työn imua lisäävistä tekijöistä. Mieshoitajien kokemusten mukaan työn vetovoimaisuuteen vaikuttivat merkittävästi työyhteisö ja työn sisällölliset tekijät. Myös potilailla koettiin olevan suuri vaikutus työn vetovoimaisuuteen. Muita työn vetovoimaisuuteen vaikuttavia tekijöitä olivat työpaikan sijainti, työn pysyvyys, johto ja hoitajasta itsestä johtuvat tekijät. Työhyvinvointia ylläpitävät tekijät muodostuivat pääosin samoista tekijöistä kuin työn vetovoimaisuuteen liittyvät tekijät. Mieshoitajat kokivat työn sisällön ja työyhteisön vaikuttavan huomattavasti työhyvinvointiin. Työhyvinvointia ylläpitävinä tekijöinä mainittiin myös vapaa-aika ja omat vaikutusmahdollisuudet työhönsä. Potilailla, johdolla ja työn pysyvyydellä koettiin myös olevan merkitystä työhyvinvointiin. Mieshoitajien työn imua lisääviä tekijöitä olivat mahdollisuus itsensä kehittämiseen sekä työyhteisön ja työn sisällön vaikutus. Edellä mainittujen lisäksi työn imuun vaikuttavia tekijöitä olivat potilaat ja mahdollisuus käyttää omia vahvuuksiaan työssä.
Jatkotutkimusehdotuksena olisi löytää keinoja lisätä psykiatrisen hoitotyön vetovoimaisuutta, työhyvinvointia ja työn imua sekä kartoittaa myös näihin negatiivisesti vaikuttavia tekijöitä. Olisi myös tarpeen kehittää jo olemassa olevia tekijöitä, jotka ylläpitävät mieshoitajien työn vetovoimaisuutta, työhyvinvointia ja työn imua sekä psykiatrisen että somaattisen hoitotyön alueella.
Tulosten perusteella muodostui kuva mieshoitajien työn vetovoimaisuutta ja työhyvinvointia ylläpitävistä ja työn imua lisäävistä tekijöistä. Mieshoitajien kokemusten mukaan työn vetovoimaisuuteen vaikuttivat merkittävästi työyhteisö ja työn sisällölliset tekijät. Myös potilailla koettiin olevan suuri vaikutus työn vetovoimaisuuteen. Muita työn vetovoimaisuuteen vaikuttavia tekijöitä olivat työpaikan sijainti, työn pysyvyys, johto ja hoitajasta itsestä johtuvat tekijät. Työhyvinvointia ylläpitävät tekijät muodostuivat pääosin samoista tekijöistä kuin työn vetovoimaisuuteen liittyvät tekijät. Mieshoitajat kokivat työn sisällön ja työyhteisön vaikuttavan huomattavasti työhyvinvointiin. Työhyvinvointia ylläpitävinä tekijöinä mainittiin myös vapaa-aika ja omat vaikutusmahdollisuudet työhönsä. Potilailla, johdolla ja työn pysyvyydellä koettiin myös olevan merkitystä työhyvinvointiin. Mieshoitajien työn imua lisääviä tekijöitä olivat mahdollisuus itsensä kehittämiseen sekä työyhteisön ja työn sisällön vaikutus. Edellä mainittujen lisäksi työn imuun vaikuttavia tekijöitä olivat potilaat ja mahdollisuus käyttää omia vahvuuksiaan työssä.
Jatkotutkimusehdotuksena olisi löytää keinoja lisätä psykiatrisen hoitotyön vetovoimaisuutta, työhyvinvointia ja työn imua sekä kartoittaa myös näihin negatiivisesti vaikuttavia tekijöitä. Olisi myös tarpeen kehittää jo olemassa olevia tekijöitä, jotka ylläpitävät mieshoitajien työn vetovoimaisuutta, työhyvinvointia ja työn imua sekä psykiatrisen että somaattisen hoitotyön alueella.