Itsemääräämisoikeuden toteutuminen aikuisten kehitysvammaisten vastuukuntoutuksessa henkilökunnan kokemana

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää ja kuvata, miten aikuisen kehitysvammaisen henkilön itsemääräämisoikeus toteutuu vastuukuntoutuksessa henkilökunnan kokemana ja miten sen toteutumista voitaisiin kehittää. Opinnäytetyön aihevalinta perustui työelämätahon, Pirkanmaan sairaanhoitopiirin toiveeseen sekä omaan kiinnostukseen aihet-ta kohtaan.

Opinnäytetyön tehtävänä oli selvittää, millaista kokemuksellista ja kuvailevaa tietoa henkilökunnalla on aikuisten kehitysvammaisten henkilöiden itsemääräämisoikeuden toteutumisesta ja miten itsemääräämisoikeuden toteutumista voisi kehittää henkilökunnan näkökulmasta.

Opinnäytetyö oli lähestymistavaltaan laadullinen. Aineisto kerättiin teemahaastattelemalla viittä vastuukuntoutuksen parissa työskentelevää henkilöä. Haastattelut toteutettiin yksilöhaastatteluina. Analyysimenetelmänä käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä.

Opinnäytetyön tulokset osoittivat, että aikuisten kehitysvammaisten itsemääräämisoikeus vastuukuntoutuksessa toteutuu nykyään henkilökunnan mielestä paremmin kuin aikaisemmin. Itsemääräämisoikeus toteutui melko hyvin osallisuuden, toimintakyvyn ja hoitokulttuurin osalta. Sen sijaan eri toimijoiden välisen yhteistyön ja henkilökunnan asenteiden osalta asiakkaan itsemääräämisoikeus toteutui kohtalaisesti. Asiakkaan oma vaikuttamismahdollisuus, moniammatillisen yhteistyön vähäisyys sekä henkilökunnan vallankäyttö, näkemyserot ja työote vaikuttivat tulosten mukaan eniten aikuisen kehitysvammaisen henkilön itsemääräämisoikeuden toteutumiseen.

Tulosten mukaan aikuisen kehitysvammaisen henkilön itsemääräämisoikeus toteutuisi paremmin tuetun päätöksenteon, perhekeskeisyyden, moniammatillisen yhteistyön ja koulutetun ja sitoutuneen henkilökunnan avulla.

Jatkotutkimusaiheena saatujen tulosten perusteella voisi olla itsemääräämisoikeuden toteutuminen vastuukuntoutuksessa omaisten kokemana, jolloin tuloksia voisi tarkastella myös toisesta näkökulmasta ja näin vastuukuntoutuksen toteutusta voisi kehittää edelleen.

The purpose of this thesis was to clarify and describe how well adult retarded persons` self-determination is realized in responsibility rehabilitation as experienced by the personnel and how its realization could be improved. The subject for this thesis was based on the wish of the Joint Municipal Authority of the Pirkanmaa Hospital District and also on the authors` own interest in the subject.

The aim of the study was to clarify what kind of empirical and descriptive information the personnel has about the realization of the autonomy of the adult retarded persons in the district and how the realization of autonomy could be developed from the personnel`s perspective.

The methodological approach to the thesis was qualitative. The material was collected by interviewing five persons working within the responsibility rehabilitation. The interviews were done individually. Data based content analysis was used for analyzing the material.

The results of this thesis show that in the personnel`s opinion self-determination of retarded persons in responsibility rehabilitation in the district is nowadays realized better than earlier according to the personnel. Self-determination was realized quite well in the areas of participation, functional status and nursing culture. On the other hand, self-determination was achieved only moderately well in the areas of co-operation and personnel. The results of the thesis show that the client`s own possibility to act, the different partners `inability to co-operate as well as the personnel`s exercise of power, differences in their views and their work approach were the main factors in the realization of self-determination of retarded persons.

According to the results the self-determination of the adult retarded persons would be better realized through supported decision-making, family-centeredness, multi-professional co-operation and qualified and committed personnel.

On basis of the results, a further study on realization of self-determination in responsibility rehabilitation as experienced by the relatives is suggested here. Thus, the results could be considered from a different angle and hence the responsibility rehabilitation could be further improved.