Hoitovelvoitteisten sairaankuljettajien perehdytys ja työnantajan antama lisäkoulutus Helsingin, Pohjois-Savon ja Etelä-Karjalan pelastuslaitoksissa

Abstract

Opinnäytetyössä selvitettiin kuinka pelastuslaitokset antavat lisäkoulutusta ja perehdytystä. Kyselyyn valikoitui eri kriteereiden pohjalta kolme pelastuslaitosta ja valittujen pelastuslaitosten hoitovelvoitteiset valikoituivat vastaajiksi. Kyselyyn vastattiin sähköisessä muodossa. Kysely oli avoinna vuoden 2009 toukokuun 19. päivän ja elokuun 31. päivän välisenä aikana. Kysely suoritettiin kvantitatiivisena tutkimuksena. Kyselyn vastaajien rajaaminen ja verkkolinkin jako kohdennetusti vastaajille lisäsi kyselyn luotettavuutta ja paikkaansa pitävyyttä.

Vastausajan loputtua tulokset saatiin Digium Oy:n palvelimelta. Kyselyn tulokset tulkittiin palvelimen tarjoaman valmiin yhteenveto-ohjelman perusteella keskiarvoina ja prosentteina. Kysely ei ollut vertaileva, jonka johdosta tulokset voitiin yhteen laskea.

Kyselyyn vastasi 50 mahdollisesta noin 80 henkilöstä. Vastaajien koulutustaustan muodostivat eri sosiaali- ja terveysalan tutkinnot ja pelastusopiston tai pelastuskoulun pelastajatutkinnot. Suurimmalla osalla vastaajista (58 %) oli ensihoitajatutkinto. Työnantajan antamat koulutukset ovat tavoittaneet henkilöstöä kohtalaisen hyvin. Ainoastaan 40 prosenttia vastanneista on saanut alle kaksi kolmasosaa koulutuksista. Tärkeinä koulutusaiheina pidettiin kaikkia ensihoidon ammattikirjallisuuteen liittyviä akuutteja aiheita. Koulutusten pitäjien tulee olla vastanneiden mukaan alan ammattilaisia. Perehdytystä pidettiin vastauksissa tärkeänä, ja vastaajat kokivat, että oli tärkeää huolehtia ajantasaisen tiedon antamisesta henkilöstölle. Kyselyn tulosten perusteella voidaan olettaa, että koulutuksia järjestetään, mutta koulutusten järjestämistapaa ja laatua tulisi selvittää. Työntekijät kokevat koulutuksen tärkeänä osana työtään. Työnantajan tulisi olla aktiivinen koulutusten järjestämisessä. Perehdytystä tulisi kehittää joustavampaan suuntaan ja erityisesti aluekohtaisesti.

The purpose of this thesis was to document the orientation and continuing education procedures of rescue services. Three rescue departments were selected based on different criterions and those who were working in the delivery of emergency nursing care were chosen to participate.

The research method was quantitative. A questionnaire was sent in electronic form, and was available from May 19th to August 31st of 2009. The selection of the target group and the Weblinked questionnaire increased the validity and reliability of the survey.

At the end of the answer time, the results were received from the Digium Ltd. server. The results were interpreted using a programme provided by the server and were expressed in average values and percentages. There were 50 res-pondents from a possible 80, and the majority (58%) had a paramedic degree in emergency nursing care. Continuing education offered by the employers was reasonably successful, and the most important topics for education were deemed to be the acute care issues in professional literature for paramedics. The respondents also placed emphasis on the need for professional trainers and educators to keep them up-to-date in their jobs.

The results of this study reveal that although training and education are ar-ranged by the employers, the method and quality of the education need to be better developed. Employees perceive the importance of continuing education as an integral part of their work, so employers should be more active in its or-ganization. Orientation should also be developed with more flexibility and should include topics particular to the regions.