Lihavuuskirurgisten potilaiden kokemuksia vertaistuesta

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää lihavuuskirurgisten potilaiden kokemuksia vertaistuesta ennen ja jälkeen leikkauksen. Lisäksi kuvasimme vertaistukiryhmän toimintaa. Opinnäytetyö kuuluu osana Metropolia ammattikorkeakoulun ja Peijaksen sairaalan tutkimus- ja kehittämishankkeeseen, jonka tarkoituksena on kehittää lihavuuskirurgisen potilaan ja hänen perheensä ohjaus- ja neuvontamallia.

Tutkimus toteutettiin syksyn 2012 aikana havainnoimalla Suomen lihavuusleikatut ry:n vertaistukiryhmän toimintaa ja haastattelemalla sen jäseniä neljässä ryhmässä teemahaastatteluna. Kuvasimme vertaistukiryhmän dynamiikkaa, puheenaiheita ja tapaamispaikkaa. Haastattelumateriaalia kertyi noin kuusi ja puoli tuntia. Haastattelut analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin menetelmin ja vertasimme tuloksia aiemmista tutkimuksista poimimiimme lihavuuskirurgisten potilaiden tuen tarpeisiin.

Opinnäytetyön tärkein tulos on, että lihavuuskirurginen potilas tarvitsee vertaistukea. Haastatteluista käy ilmi, että lihavuuskirurginen potilas saa psykologista tukea ainoastaan vertaistuen kautta. Kannustus ja tuki nousevat tärkeimmiksi preoperatiivisen vertaistuen muodoiksi. Haastateltavat pitävät postoperatiivisesti tärkeimpinä kokemusten jakamista, uskon vahvistumista ja tiedon saantia lääkehoidosta. Vertaistuki koetaan positiivisena asiana, vaikka siinä esiintyy normaaleja ihmisten väliseen kanssakäymiseen liittyviä haasteita. Vertaistukiryhmän vuorovaikutus on avointa ja jäsenet käyttävät paljon huumoria.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että terveydenhuolto ei huomioi tarpeeksi lihavuuskirurgisen potilaan psyykkisen tuen tarvetta. Jatkossa voisi tutkia lihavuuskirurgisen potilaan kokemaa psyykkistä rasitusta ja sen huomioimista hoidossa sekä kehittää terveydenhuollon tiedonkulkua lihavuuden hoidossa.

The purpose of this final project was to look into the peer support experiences of bariatric surgery patients before and after the operation. Furthermore, we described the activity of the peer support group. The final project was a part of a larger research and development initiative between the Metropolia University of Applied sciences and the Peijas Hospital. The purpose of the initiative was to develop a guidance and counseling model to bariatric patients and their families.

The study was executed during the fall of 2012 by observing the activity of the Bariatric Surgery Patients of Finland peer support group and interviewing the members in four groups based on theme interview methods. The dynamics, topics and the surroundings of the meeting place of the peer support group were described. The interview data was accumulated for approximately six and a half hours. The interviews were analyzed by using inductive content analysis and the results were compared to bariatric patients’ needs for support from prior studies.

The main result of this final project is that a bariatric surgery patient needs peer support. The interviews indicate that a bariatric surgery patient obtains psychological support only through peer support. Encouragement and support are the most important ways of preoperative peer support. The most important postoperative ways of peer support are sharing ones experiences, strengthening ones confidence and gaining information about pharmacotherapy related to pain relief. Peer support experiences are mostly positive despite that they involve the usual challenges of interactions between people. Interaction in the peer support group is open and the members use a lot of humour.

The conclusion is that the health care system does not take enough into account the need for psychiatric support of a bariatric surgery patient. Further studies should look into the psychological aspects in the care of a bariatric surgery patient. Also the flow of information in the health care system should be developed regarding the care of obesity.