Aggression Replacement Training-toiminnan kehittäminen Erityisen vaikeahoitoisten alaikäisten psykiatrisessa tutkimus- ja hoitoyksikössä
Savolainen, Jussi (2013)
Savolainen, Jussi
Tampereen ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201305179120
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201305179120
Tiivistelmä
Merkittävällä osalla Erityisen vaikeahoitoisten alaikäisten psykiatrisessa tutkimus- ja hoitoyksikössä hoidettavilla nuorilla on vaikeuksia impulssikontrollissa ja aggression hallinnassa. Yhdeksi interventiomenetelmäksi on yksikössä valittu Aggression Repla-cement Training (ART). ART on ryhmämuotoinen interventio, joka on kehitetty epäso-siaalisesti ja aggressiivisesti käyttäytyvien nuorten auttamiseksi.
Tämän kehittämishankkeena toteutuneen opinnäytetyön tarkoituksena oli kehittää Aggression Replacement Training-toiminnan sovellusta Pirkanmaan sairaanhoitopiirin Erityisen vaikeahoitoisten alaikäisten psykiatrisessa tutkimus- ja hoitoyksikössä (EVA). Kehittämishankkeen laajempana tavoitteena voidaan nähdä ART-toiminnan vakiinnuttamisen kautta EVA-yksikössä hoidettavien nuorten sosiaalisten taitojen ja vihanhallinnan paraneminen.
Kehittämishankkeessa selvitettiin miten työntekijät kokevat ART-sovelluksen toteutuksen sekä millaisia kehittämisehdotuksia heillä on sovellukseen liittyen. Lisäksi kartoitettiin miten sovellukseen osallistuminen vaikuttaa yksikössä hoidettavien nuorten hoidollisten kiinnipitojen lukumäärään. Kehittämishankkeessa käytettiin sekä aineisto- että menetelmätriangulaatiota. Opinnäytetyön aineistonkeruussa käytettiin kyselylomaketta ja teemahaastatteluja sekä yksikön mielenterveyslain mukaisten rajoitusten tilastoja. Aineistoa analysoitiin sekä kvalitatiivisesti että kvantitatiivisesti.
Tulosten mukaan ART-menetelmän soveltaminen koetaan tarpeellisena ja sovelluksen avulla koettiin voitavan hoitaa ja kuntouttaa yksikössä hoidettavia nuoria. Työntekijät kokivat ART-menetelmän keskittyvän aitojen, arjessa tarvittavien taitojen oppimiseen ja opettamiseen sekä antavan keinovalikoimaa niin nuorelle kuin hoitajallekin. Keskeiset kehittämisehdotukset käsittelivät ART-toiminnan suunnitteluun ja toteutukseen käytettävää aikaresurssia sekä toiminnan vaikutusten seurantaa ja arviointia. ART-ryhmätoimintaan osallistuneiden nuorten osuus hoidollisista kiinnipitotilanteista oli 16 prosenttia. ART-ryhmätoimintaan osallistuminen näyttäisi tukevan hoidollisten kiinnipitotilanteiden pysymistä lukumäärältään vähäisinä.
Tämän kehittämishankkeena toteutuneen opinnäytetyön tarkoituksena oli kehittää Aggression Replacement Training-toiminnan sovellusta Pirkanmaan sairaanhoitopiirin Erityisen vaikeahoitoisten alaikäisten psykiatrisessa tutkimus- ja hoitoyksikössä (EVA). Kehittämishankkeen laajempana tavoitteena voidaan nähdä ART-toiminnan vakiinnuttamisen kautta EVA-yksikössä hoidettavien nuorten sosiaalisten taitojen ja vihanhallinnan paraneminen.
Kehittämishankkeessa selvitettiin miten työntekijät kokevat ART-sovelluksen toteutuksen sekä millaisia kehittämisehdotuksia heillä on sovellukseen liittyen. Lisäksi kartoitettiin miten sovellukseen osallistuminen vaikuttaa yksikössä hoidettavien nuorten hoidollisten kiinnipitojen lukumäärään. Kehittämishankkeessa käytettiin sekä aineisto- että menetelmätriangulaatiota. Opinnäytetyön aineistonkeruussa käytettiin kyselylomaketta ja teemahaastatteluja sekä yksikön mielenterveyslain mukaisten rajoitusten tilastoja. Aineistoa analysoitiin sekä kvalitatiivisesti että kvantitatiivisesti.
Tulosten mukaan ART-menetelmän soveltaminen koetaan tarpeellisena ja sovelluksen avulla koettiin voitavan hoitaa ja kuntouttaa yksikössä hoidettavia nuoria. Työntekijät kokivat ART-menetelmän keskittyvän aitojen, arjessa tarvittavien taitojen oppimiseen ja opettamiseen sekä antavan keinovalikoimaa niin nuorelle kuin hoitajallekin. Keskeiset kehittämisehdotukset käsittelivät ART-toiminnan suunnitteluun ja toteutukseen käytettävää aikaresurssia sekä toiminnan vaikutusten seurantaa ja arviointia. ART-ryhmätoimintaan osallistuneiden nuorten osuus hoidollisista kiinnipitotilanteista oli 16 prosenttia. ART-ryhmätoimintaan osallistuminen näyttäisi tukevan hoidollisten kiinnipitotilanteiden pysymistä lukumäärältään vähäisinä.