10–14 –vuotiaiden jalkapalloilijoiden alaraajojen MET -venyttelyharjoittelu

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia 3 kuukauden MET (Muscle Energy Technique) -venyttelyharjoittelun vaikutuksia 10–14-vuotiaiden jalkapalloilijoiden lihaskireyksiin, ponnistusvoimaan ja subjektiiviseen tuntemukseen omien alaraajojensa liikkuvuudesta.

Koehenkilöt (n=29) olivat Imatran Palloseuran (IPS) pelaajia, jotka jaettiin joukkueensa perusteella koeryhmään (IPS- 98/99, n=13) ja kontrolliryhmään (IPS-00, n=16). Molemmille ryhmille suoritettiin alkumittaukset kesäkuussa 2012.

Lihaskireydet mitattiin aktiivisesti ja passiivisesti polven ja lonkan fleksiosuuntaisella liikeratamittauksella. Ponnistusvoima mitattiin staattisella ja esikevennetyllä hypyllä kontaktimatolla. Subjektiivinen tuntemus omien alaraajojen liikkuvuudesta mitattiin kyselylomakkeella.

Koeryhmä suoritti alkumittausten jälkeen 3 kuukauden ajan 3 kertaa viikossa MET - venyttelyharjoittelua reiden etu- ja takaosien lihaksille jalkapalloharjoitusten alkulämmittelyn yhteydessä ja täytti harjoituspäiväkirjaa intervention ajan. Kontrolliryhmä jatkoi harjoittelua normaaliin tapaan ilman rajoituksia. Loppumittaukset suoritettiin syyskuussa. Aineiston analysointi suoritettiin IBM Statistics SPSS 19 -ohjelmistolla. Tilastollisen merkitsevyyden rajana käytettiin p<0,05.

Koeryhmällä vasemman polven passiivinen fleksio kasvoi 2,6 % (p<0,001). Kontrolliryhmällä vasemman polven passiivinen fleksio kasvoi 6,2 %, oikean polven passiivinen fleksio kasvoi 3,7 % (p<0,01) sekä vasemman lonkan passiivinen fleksio kasvoi 8,6 % (p<0,01). Ponnistusvoimaan ja subjektiiviseen tuntemukseen omasta liikkuvuudesta interventiolla ei ollut vaikutusta.

Koeryhmän harjoitteluaktiivisuus jäi suunniteltua vähäisemmäksi, joten tulokset ovat suuntaa antavia. Sekä MET -venyttelyharjoittelulla että ilman saatiin vähennettyä lihaskireyksiä reiden etu- ja takaosien lihaksista, kontrolliryhmän tulokset olivat kuitenkin parantuneet enemmän.

MET -tekniikka kaipaa lisätutkimusta osakseen. Tekniikan muuttujia, kuten jännityksen ja venytyksen intensiteettiä ja kestoa, varioimalla saataisiin lisää uutta tietoa tekniikan vaikutuksista.

The purpose of this study was to examine the effects of a 3 month long Muscle Energy Technique (MET) stretching exercise programme on muscle tension in the lower limbs, vertical jump strength, and subjective feelings from the participants about the condition of their lower limbs.

The subjects (n=29) were 10 to 14 year old football players from the Imatra Palloseura (IPS) and were divided into an experimental group (IPS-98/99, n= 13) and control group (IPS- 00, n=16) by their own team. There were two measurements in both groups, the first was in June and the other was in September. The muscle tension in lower limbs was measured by active and passive knee and hip flexion. The vertical jump was measured by static and countermovement jumps. The subjective mobility was measured by a questionnaire (VAS 0-100 mm).

After the first measurement the experimental group started to do MET stretching exercises for lower limbs 3 times a week for 3 months. Exercises were done at the beginning of football practise. The subjects filled out an exercise diary during the intervention. The control group continued their own regular exercising without limits.

The data was analyzed using the SPSS Statistic IBM 19 programme. The value of the statistical significance was p<0.05.

The experimental group’s passive left knee flexion increased 2.6 % (p<0.001) during intervention. The control group’s passive left knee flexion increased 6.2 % (p=0.001), passive right knee flexion increased 3.7 % (p<0.001), and passive left hip flexion increased 8.6 % (p<0.001). There was no change in vertical jump or subjective mobility.

Because the experimental group didn’t exercise as much as was planned, the results of this study cannot be generalized. There was a change in both groups after the intervention but the control group’s results increased a bit more. Further studies on the effectiveness of the MET technique might focus on a longer intervention time, and variation of the time and intensity of stretching and muscle contraction.