Hyvä elämä-kaiken ikää : Ikääntyvät kehitysvammaiset ja kehitysvamma-alan työntekijöiden erityisosaaminen

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää kehitysvamma-alalla tarvittavaa erityisosaamista ikääntyvien kehitysvammaisten näkökulmasta. Lisäksi tarkoituksena oli selvittää, millaista erityisosaamista tulevaisuudessa vaaditaan kehitysvamma-alan työntekijöiltä ikääntyvien kehitysvammaisten henkilöiden määrän kasvaessa ja palvelutarpeen lisääntyessä.

Opinnäytetyön tavoitteena on kehittää kehitysvamma-alalla tarvittavaa eritysosaamista suhteessa ikääntyviin kehitysvammaisiin. Ikääntyvät kehitysvammaiset henkilöt hyötyvät siitä, että heidän tarpeensa ja toiveensa voidaan ottaa entistä paremmin huomioon ja he ovat entistä ammattitaitoisemmissa käsissä. Samoin hoitohenkilökunta voi kehittää omaa osaamistaan siten, että palveluntarpeeseen voidaan vastata mahdollisimman hyvin. Tavoitteena on kehittää kehitysvammahuollon palvelujärjestäjien tietoisuutta siitä, millaista osaamista ikääntyvien kehitysvammaisten tukeminen edellyttää. Tietoisuuden lisäämisellä on vaikutusta myös kehitysvamma-alan ammattiopetuksessa sekä täydennyskoulutuksessa.

Tämä opinnäytetyö oli kvalitatiivinen tutkimus, jossa aineisto kerättiin käyttämällä kohdennettua, puolistrukturoitua teemahaastattelua. Haastattelujen pohjana toimi asiakaslähtöinen arviointimalli Bikva. Opinnäytetyötä varten haastateltiin kehitysvammaisia henkilöitä (n=7), avohuollon ja palvelukodin henkilökuntaa (n=10) sekä heidän esimiehiään (n=8). Tulokset analysoitiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä käyttäen.

Tutkimustulokset osoittivat, että kehitysvamma-alan erityisosaaminen kehitysvammaisten ikäihmisten kohdalla on koulutuksen, työkokemuksen ja oikean asenteen yhdistelmä. Kehitysvamma-alan ammatti- ja täydennyskoulutuksen suunnittelussa on huomioitava, että työntekijöiltä edellytetään sosiaalisia taitoja ja kykyä empatiaan, erityisesti muistisairaan vammaisen kohdalla. Työntekijöiltä vaaditaan yleistä tietämystä ja tuntemusta vanhenemisprosessista sekä ihmisten yksilöllistä kohtaamista. Avohuollon henkilöstön perustietämystä kehitysvammaisuudesta ja kehitysvammaisen henkilön kohtaamisesta on kehitettävä.

Tulevaisuudessa kehitysvamma-alan resurssit, osaaminen ja oikeanlaisen asenteen varmistaminen ovat ensisijaisen tärkeitä asioita. Alan peruskoulutusta on kehitettävä sekä lisättävä sen tunnettavuutta. Perehdytys, täydennyskoulutus ja oman työn kehittäminen on nostettava jokaisessa kehitysvamma-alan työpaikassa ensisijaiseksi asiaksi. Perehdytyksellä on tärkeä merkityksensä työtapojen ja hiljaisen tiedon siirrossa.

The objective of this study was to examine what specialist knowledge staff working with elderly people with intellectual disabilities should have in the clients' opinion in the future.

This study was a qualitative study. Data were collected with semi-structured interviews. The basis of these interviews was the BIKVA model that stresses client participation in quality assessment. The respondents included people with intellectual disabilities, staff working in independent living facilities and care homes, and their superiors. The data were analysed with data-driven content analysis.

The findings showed that the specialist knowledge of staff working with elderly disabled people is a combination of training, work experience and the right attitude. The importance of staff's social skills and empathy was important, especially when it comes to nursing disabled people with a memory disorder. Staff should have general knowledge and an understanding of the ageing process.

The implications of this study were that in the future, knowledge, the right attitude and sufficient resources play a crucial role in the care work. Induction was especially important in passing working practices and tacit knowledge on to new employees.