Leikki-ikäisten lasten postoperatiivisen kivun arviointi : sairaanhoitajien käyttämät kivun arviointimenetelmät

Abstract

Tiivistelmä

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata Kuopion yliopistollisen sairaalan keskusheräämössä työskentelevien sairaanhoitajien (N=30) käyttämiä kivun arviointimenetelmiä leikki-ikäisen lapsen postoperatiivisen kivun arvioinnissa. Tutkimuksessa kuvattiin myös sairaanhoitajien mielipidettä sille, onko heidän työyksikössään tarvetta yhtenäisille ohjeille tai lisäkoulutukselle koskien lasten kivun arviointia.

Tutkimukseen osallistui 22 (n=22) keskusheräämössä työskentelevää sairaanhoitajaa. Tutkimuksessa käytettiin kvantitatiivista tutkimusmenetelmää. Aineisto kerättiin kyselylomakkeilla, ja kyselylomake koostui suurimmaksi osaksi strukturoiduista kysymyksistä sekä kahdesta avoimesta kysymyksestä. Tutkimustuloksista ilmeni, että kaikki sairaanhoitajat käyttävät lapsen käyttäytymisen tarkkailua kivun arviointimenetelmänä. Eniten sairaanhoitajat tarkkailivat lapsen ilmeitä, eleitä ja itkuisuutta. Suurin osa sairaanhoitajista tarkkaili myös vitaalielintoimintoja, erityisesti sykettä, arvioidessaan lapsen kipua. Lähes kaikki sairaanhoitajat käyttivät myös kipumittareita leikki-ikäisen lapsen kivun arvioinnin ja mittaamisen apuna. Sairaanhoitajat myös pääsääntöisesti ottivat huomioon lapsen oman sekä hänen vanhempansa mielipiteen arvioidessaan lapsen kipua.

Suurin osa sairaanhoitajista oli sitä mieltä, että heidän työyksikkönsä tarvitsisi yhtenäiset ohjeet lapsipotilaan kivun arvioinnin ja mittaamisen tueksi. Hoitajat myös kokivat kaipaavansa lisäkoulutusta lapsen kivun arviointiin. Sairaanhoitajien mukaan lapsen kivun hoito on vaikeaa ja haasteellista, ja vanhempien läsnäolo voi joskus vaikeuttaa kivun arviointia. Lapsen kipu täytyy kuitenkin ottaa vakavasti ja aina hoitaa, sillä lapset eivät valita turhaan tai näyttele kipuaan.

Tutkimuksen tuloksia tilaaja voi hyödyntää kartoittaessaan työntekijöiden lasten kivun hoidon osaamista ja heidän tarvettaan lisäkoulutukselle.

Abstract

The purpose of this work was to describe what kind of post-operative pain assessment methods of the play-age child is used by nurses (N=30), working in the recovery room of Kuopio University Hospital. The study was also done to describe nurses´ opinion about the fact for that, if their work place needs solid indication or further education about children´s pain assessment.

The questionnaire forms were filled by 22 (n=22) nurses working in the recovery room. The study was done using the quantitative method. The material was collected with a questionnaire form which consists of mainly structured questions and two open questions.

According to the results, all nurses used the child’s behavior as the pain assessment method. Mostly they observed the child’s expressions and crying. Most of the nurses used also the child’s vital functions, mostly the pulse, as an observing method. Almost all nurses used pain scales when they measured a play-age child’s pain. Mainly all nurses asked the child’s own and his/her parents´ opinion when they assessed the child’s pain.

Most of the nurses thought that their work place needs solid indications to support the child patient‘s pain assessment and measurement. Nurses also thought that they need some further education regarding the assessment of the child’s pain. According to nurses, the child’s pain treatment is difficult and challenging and the presence of the parent can sometimes make the pain assessment more difficult. Still the child’s pain have to be taken seriously and always be taken care of because children don’t complain for nothing or act their pain.

The subscriber of this work can benefit from the results when he wants to know how employers assess the children’s pain and if they need some further education.