KUULUUKO LAPSEN ÄÄNI SUVELAN PÄIVÄKODISSA? : esiopetusikäisten lasten kokemuksia osallisuudesta

Abstract

TIIVISTELMÄ

Nykänen, Niina. Kuuluuko lapsen ääni Suvelan päiväkodissa? Esiopetusikäisten lasten kokemuksia osallisuudesta, kevät 2013, 66s., 2 liitettä.

Diakonia-ammattikorkeakoulu, Sosiaalialan koulutusohjelma, sosionomi (AMK) + lastentarhanopettajan virkakelpoisuus.

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata esiopetusikäisten lasten kokemuksia omasta osallisuudestaan espoolaisessa Suvelan päiväkodissa sekä heidän toiveitaan päiväkodin toiminnalle. Espoon kaupunki laati vuonna 2011 varhaiskasvatusyksiköille lasten osallisuuden kriteerit sekä toimintaohjeet osallisuuden huomioimiseksi. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin lasten osallisuuden kokemuksia näiden kriteerien pohjalta. Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään, miten lapset kokevat osallisuutta päiväkodin arjessa, miten he voivat mielestään osallistua toiminnan suunnitteluun ja arviointiin, miten lapset näkevät aikuisen toiminnan osallisuuttaan mahdollistamassa, ja minkälainen olisi lasten toiveiden mukainen päiväkoti.

Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla ja saduttamalla Suvelan päiväkodin esiopetusryhmän lapsia. Tutkimukseen osallistui yhteensä yksitoista kuusivuotiasta lasta tammikuussa 2013. Aineiston analysointimenetelmänä käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä.

Aineistosta ilmeni, että lapset viihtyivät päiväkodissa ja omassa esiopetusryhmässään hyvin. Iloa päiväkodissa tuottivat eniten leikkiminen, ystävät ja jumppatuokiot. Ikävinä asioina lapset kokivat riitatilanteet lapsien kesken ja leikkien ulkopuolelle jäämisen. Lepohetken käytännöt saivat lapset esittämään kehittämisideoita. Lapset kokivat lepohetket ennen kaikkea liian pitkiksi.

Tutkimustulosten mukaan suurimmat vaikutuksenmahdollisuudet lapsilla oli vapaan leikin tilanteissa. He kokivat saaneensa päättää leikeistään, leikkipaikastaan ja ystävistään, mutta leikin kestosta sen sijaan päättivät aikuiset. Päiväkodin muun toiminnan lapset kokivat aikuisten suunnittelemaksi, eivätkä kokeneet ottaneensa suunnitteluun osaa. Lapset kokivat aikuisen olevan tukena ja läsnä lasten välisissä ristiriitatilanteissa sekä tarvitessaan lohdutusta tai läheisyyttä. Kuitenkaan kaikki eivät kokeneet, että aikuisilla olisi riittävästi aikaa tai kiinnostusta kuunnella heidän asioitaan.

Tutkimus osoitti, että leikki oli esiopetusikäisille tärkeintä toimintaa ja teoriatiedonkin mukaan olennainen tapa oppia. Leikkimisajan riittävä mahdollistaminen oli sekä esiopetussuunnitelmien esittämä tavoite että lasten oma toive. Perushoitotilanteiden haasteena oli yksilöllisten tarpeiden huomioiminen. Lasten ja aikuisten keskustelu ja käytäntöjen sekä sääntöjen yhteinen suunnittelu mahdollistaisivat lasten paremman sitoutumisen ja ymmärryksen toimintaa kohtaan. Lasten tulisi aina olla tietoisia siitä, miten heidän mielipiteensä ja aloitteensa vaikuttavat toimintaan ja sen suunnitteluun käytännössä.

Asiasanat: lapset, osallisuus, esiopetus, päiväkoti, varhaiskasvatus

ABSTRACT

Nykänen, Niina. Do children get their voices heard at day care centre? Pre-school aged children’s experiences of participation. 66 p., 2 appendices. Language: Finnish. Helsinki, Spring 2013.

Diaconia University of Applied Sciences. Degree Programme in Social Services.Degree: Bachelor of Social Services.

The objective of this thesis was to research the children’s experiences of participation at a day care centre in Espoo. The aim of this thesis was to support the personnel of the pre-school Suvela to asses and develop their work. The intention was also to give the children an opportunity to get their voices heard.

The criterions of participation for Espoo’s early childhood education were made in 2011. This study examined how these criterions came true from the children’s point of view. The research questions were how children experience participation in the day care, how they can take part in decision making, how the adults’ actions enable their participation and what kind of day care they would like to have.

This research was qualitative. The material was collected by interviewing and using the method of story crafting with eleven children at the age of six. The children were interviewed in January 2013. The material was analysed by using content analysis method.

According to the results, the children enjoyed day care and their own group. The children liked to play and to be with their friends the most. The children felt sad if they could not take part in play they wanted or if there were quarrels among the children. They also wanted to do changes to the sleeping routines. They wished they would not have to rest such a long time.

According to this study, children felt they can influence on their own plays, the places they want to play and who they are playing with. They felt that adults’ made the decisions when and how long they could play. The children felt adults to be there for them if they for example needed comfort or closeness. However, they did not feel that adults always have time or interest to listen to them.

A conclusion of this research was that playing is the most important issue for children and it is also an essential way to learn. It is the adults’ task to make it possible. It would be important that children could take part in decision making together with the adults. The children should also know how their opinions influence on adults’ decisions.

Keywords: children, participation, pre-school, day care centre, early childhood education