Tragediahahmoja tutkimassa : Iho jota koskaan ei ollutkaan -käsikirjoituksen kautta

Abstract

Opinnäytetyönäni kirjoitin sirkusmaailmaan sijoittuvan lyhytelokuvakäsikirjoituksen, joka sisältää traagisia elementtejä. Sen vuoksi opinnäytetyöni kirjallisessa osassa tutkin tragediaa. Päälähtökohdakseni otan hahmon tutkimisen.

Aluksi käyn läpi tragedian historiaa. Puhun länsimaisen tragedian alkujuurista, eli antiikin Kreikan näytelmäkirjallisuudesta. Kyseisessä osiossa puhun myös Aristoteleen Runousopista, joka on niin suuresti muokannut ymmärrystämme tragediasta. Pääpaino historian tutkimisessa minulla on antiikin Kreikassa.

Seuraavaksi kerron lyhyesti, mistä omassa käsikirjoituksessani on kyse. Käsikirjoituksen jälkeen käsittelyssä on erilaisia traagisten hahmojen arkkityyppejä, jotka toimivat nykyäänkin innoituksena kirjailijoille, käsikirjoittajille ja näytelmäkirjailijoille. Nostan esiin Oidipuksen, Faustin ja Anna Kareninan tarinat.

Arkkityyppien jälkeen kiinnitän erityistä huomiota sirkuselokuviin. Tutkin omaa käsikirjoitustani siitä näkökulmasta, mitä yhteistä päähenkilölläni on eräiden sirkuselokuvien hahmojen kanssa.

Lopuksi puhun siitä, mitä opinnäytetyön tekeminen opetti minulle. Kerron, miten ymmärsin, että olisi hyvin haasteellista kirjoittaa hyvää tragediaa pelkän teorian ja historian pohjalta. Toisaalta tuon esiin, että teoria voi auttaa silloin, kun tuntee olonsa epävarmaksi.

As my thesis I wrote a screenplay for a short film that takes place in the circus world and has tragic elements. Therefore the theoretical part of the thesis is also dedicated to tragedy and the protagonist is my main focus.

The first part explains a little about the history of tragedy, dealing with the roots of western tragedy that lie in the theatre of ancient Greece. Another topic here is Aristotle's The Poetics that has greatly shaped our understanding of what tragedy is. The main focus in this part is on ancient Greece.

Next my screenplay’s story is briefly explained. After that some archetypes of tragic characters are handled. These types work as inspiration for novelists, screenwriters and playwrights even today. The archetypes mentioned are Oedipus, Faust and Anna Karenina.

The next chapter pays special attention to circus films. My own screenplay is examined in order to see what my protagonist and the characters from these circus films have in common.

The last part of my thesis explains what the making of this thesis taught me, i.e. how I realized it would be highly difficult to write a good tragedy just by reading theory and history. On the other hand, the theory can help when you feel insecure.