OYS:n KESKUSLEIKKAUSOSASTON HENKILÖKUNNAN KÄSITYKSET JA VALMIUDET HILJAISEEN RAPORTOINTIIN

Abstract

TIIVISTELMÄ Oulun seudun ammattikorkeakoulu Hoitotyön koulutusohjelma, perioperatiivinen suuntautumisvaihto Tekijä: Mika Seppänen Opinnäytetyön nimi: OYS:n keskusleikkausosaston henkilökunnan käsitykset ja valmiudet hiljaiseen raportointiin Työn ohjaaja: Maija Alahuhta Työn valmistumislukukausi ja -vuosi: kevät 2013 Sivumäärä: 49 + 20 liitesivua

Opinnäytteen aihe saatiin keskusleikkausosaston (KESLE) toimeksiantona. Työn tavoitteena on KESLE:n potilasturvallisuuden ja hoitohenkilökunnan juridisen turvan parantaminen, leikkausten viivästymisen väheneminen ja hoitohenkilökunnan aikaresurssien säästöt sekä tiedon saaminen siitä minkälaista hiljaisen raportoinnin lisäkoulutusta KESLE:n hoitohenkilökunnalle tarvitaan. Käytetty tietoperusta rakentuu hiljaista raportointia ja potilasturvallisuutta käsitteleviin aikaisempiin tutkimuksista. Tietoperustan haussa on käytetty OAMK:n kirjastotietokantoja, internetin tiedonhakua ja tutkimusten lähdeviitteitä. Tutkimusmenetelmänä on määrällinen kokonaistutkimus KESLE:n hoitohenkilökunnalle. Aineistona ovat kyselyn tulokset sekä asiantuntijahaastattelut. Mittarissa käytettiin joitain laadullisia kysymyksiä.

Sekä suullisen että hiljaisen raportoinnin katsotaan joskus vaarantavan potilasturvallisuutta. Hiljaisen raportoinnin katsotaan vaarantavan useammin. Noin puolet hoitajista suhtautuu myönteisesti hiljaista raportointia kohtaan, pieni vähemmistö kielteisesti. Vähän yli puolet hoitajista on sitä mieltä ettei hiljaiseen raportointiin kaikissa leikkauksissa voi siirtyä koskaan, ja kolmasosa katsoo, että siihen voidaan siirtyä joskus. Puolet raporteista tapahtuu suullisesti ja usein raporttilapusta. Anonyymeistä haittatapahtumailmoituksista suuri osa jää tekemättä ja asianomaisten sekä laajemminkin käsittelemättä. Tällöin läheltä piti -tilanteista ei opita niin paljon kuin olisi mahdollista. Hiljaisen raportoinnin kehittämisen haasteiksi esiin nousivat mm. pienen vähemmistön kielteinen asenne, lisäkoulutuksen tarve, suuri potilasvirta, yhtenevän raportointimallin ja tietokoneiden puute, kirjausten puutteellisuus sekä leikkausjärjestyksen ja hoitajan sijoituksen muuttuminen ennen leikkausta. Trauma– ja päivystyspotilaat ovat suullisesti raportoitavia potilaita. Tiedolliset ja taidolliset valmiudet hiljaisen raportoinnin yleistymiselle ovat hyvät, pullonkaulana on lähinnä hoitajien keskittyminen ammatillisen pätevyytensä tekniseen osaamiseen, kommunikaatio-osaamisen sijaan. Opinnäytteen tulokset ja kehittämisehdotukset ovat hyödynnettävissä henkilökunnan lisäkoulutusta suunniteltaessa, uuden anestesiatietojärjestelmän käyttöönotossa sekä yksikön johdon tekemän raportointitapojen muutoksen suunnittelun työkaluna.

Asiasanat: raportointi, hiljainen raportointi, leikkausosasto, perioperatiivinen

ABSTRACT University of Applied Sciences Degree Programme in Nursing and Health Care, perioperative orientation Author: Mika Seppänen Name of the thesis: Opinions and aptitude of the personnel to silent reporting in Central Operation Unit of Oulu University Hospital Supervisor: Maija Alahuhta Spring 2013 Number of pages: 49 + 20

The information used for this thesis is based on research conducted earlier on silent reporting and patient safety. Library database, internet research and references from the research documents have been used as sources for the information base for this report. Quantitative aggregate research has been used as research methodology. The questionnaire was put to internet by Webropol online survey and it was sent to the nursing personnel at the Certral Operation Unit by email. Some qualitative questions were used in the questionnaire.

It is perceived that both oral and silent reporting jeopardize the safety of patients. Silent reporting is assumed to jeopardize safety more often. About half of the nurses have a positive attitude towards silent reporting; only a small minority has a negative perception of it. A bit over half of the nurses think that silent reporting should not be taken up with all operations and a third of them think that a transition to it could be possible at some point. A half of the reports is done orally and often on a reporting note. Following issues, amongst others, arose as challenges for strengthening silent reporting: the negative attitude of the small minority, need for further training, large patient flow, lack of a uniform reporting model, lack of log book entries, as well as changes in the order of operations and in the positioning of the nurse before the operation. Oral reporting is applicable to trauma and emergency patients. The knowledge and skills base (of nurses) is good/adequate for silent reporting to become more common. The fact that nurses focus on the technical proficiency of their profession instead of communicational proficiency can be seen as a bottleneck. The results and recommendations from this thesis can benefit the planning of further training of personnel, the operationalization of a new anesthesia database and as a tool for planning for changes in the methods of reporting by the management.

Key words: reporting, silent reporting, operating unit, perioperative