2,4,6-trikloorifenolin hajoaminen humus-, kivennäis- ja turvemaassa

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli vertailla 2,4,6-trikloorifenolin (TCP) hajoamisnopeutta kolmessa eri maatyypissä. 2,4,6-TCP:n epäillään olevan ihmiselle karsinogeeninen ja se on myrkyllistä tai erittäin myrkyllistä vesieliöille sekä haitallinen nisäkkäille. Tarkasteltavina maatyyppeinä olivat humus-, kivennäis- ja turvemaa. Tutkitut maat olivat alun perin puhtaita maita, jotka eivät ole aiemmin pilaantuneet kloorifenoleilla, ja joihin laboratorio-olosuhteissa lisättiin 2,4,6-trikloorifenolia.

Tutkitut maanäytteet olivat peräisin aiemmin perustetusta koejärjestelystä, joka oli osa ”Puunsuoja-aineilla pilaantuneen maan puhdistaminen maaperän bakteerien avulla”-nimistä tutkimushanketta. Näytteet oli otettu kokeen alusta sekä kokeen viikoilta neljä ja 12. Tässä tutkimuksessa näytteet uutettiin, käsiteltiin asetylointimenetelmää käyttäen sekä analysoitiin kaasukromatografi-massaspektrometrillä (GC-MS) Helsingin yliopiston ympäristöekologian laitoksella.

Tutkimuksen mukaan 2,4,6-trikloorifenoli hajosi nopeimmin humusmaassa, missä neljässä viikossa oli hajonnut noin 96 % ja 12 viikossa 99 % alkuperäisestä määrästä. Toiseksi nopeinta hajoaminen oli kivennäismaassa, missä neljässä viikossa oli hajonnut noin 70 % ja 12 viikossa 99 % alkuperäisestä määrästä. Turvemaassa hajoaminen oli selvästi hitainta, alkuperäisestä 2,4,6-trikloorifenolimäärästä hajosi kokeen aikana vain 34 %. Tutkimus antoi lisätietoa maatyypin vaikutuksesta tutkittavan yhdisteen hajoamiseen.

The aim of this study was to compare the degradation of 2,4,6-trichlorophenol (TCP) in three different soil types. 2,4,6-TCP is a possible human carcinogen and it is toxic or highly toxic to aquatic organisms as well as harmful to mammals. The investigated soils were humus and mineral soils and peat. The soils in this experiment were previously uncontaminated with chlorophenols, and 2,4,6-trichlorophenol was added in laboratory conditions.

The analyzed samples were from an earlier established experiment. Samples were taken in the beginning of the experiment, and then during the fourth and twelfth weeks. In this study, the samples were extracted, the chlorophenols were treated with the asetylation method and analyzed with a gas chromatography-mass spectrometer (GC-MS) at the University of Helsinki, the Department of Ecological and Environmental Sciences.

Based on the results of this study, the degradation of 2,4,6-TCP seems to be fastest in the humus soil. In a period of four weeks, 96 % of the TCP was degraded, and after twelve weeks the degradation level was 99 %. In the mineral soil, the degradation level was 70 % after four weeks and 99 % after twelve weeks. In the peat the degradation was clearly the slowest and only 34 % of the 2,4,6-TCP was degraded during the experiment. This study provided more information about the effects to the degradation of 2,4,6-trichlorophenol depending on soil type.