Mielenterveyshoitotyön asiantuntijuuden oppiminen Diakonia-ammattikorkeakoulun Oulun yksikössä

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvailla sairaanhoitajaopiskelijoiden mielenterveyshoitotyön asiantuntijuuden oppimista Diakonia-ammattikorkeakoulun Oulun yksikössä. Mielenterveyshoitotyötä tehdään paljon perusterveydenhuollossa osana potilaan kokonaishoitoa. Jokaisella sairaanhoitajalla tulisikin olla valmiudet mielenterveyshoitotyöhön, jotta hän pystyy toimimaan työssään ihmisten mielenterveyttä edistävästi. Mielenterveyshoitotyön oppimista on Suomessa tutkittu suhteellisen vähän, joten tutkimusta mielenterveyshoitotyön opetuksen kehittämiseksi tarvitaan. Tutkimus oli laadullinen, ja siinä käytettiin kerronnallista tutkimusmenetelmää. Tutkimuksen aineisto muodostui Diakonia-ammattikorkeakoulun Oulun yksikön sairaanhoitajaopiskelijoiden vuonna 2005 Mielenterveyden edistämisen opintojaksolla kirjoittamista esseistä (N = 23). Opintojaksolla käytettiin kertomuksellista petusmenetelmää. Kertomuksellinen oppiminen on todettu hyödylliseksi sairaanhoitajiksi opiskelevien hoitotyön asiantuntijuuden kehittymisessä. Luokittelin tutkimuksen aineistona olleet esseet kahteen luokkaan opiskelijan oppimisessaan saavuttaman orientaatioperustan mukaan. Arviointikriteereinä käytin Engeströmin täydellisen oppimisen mallissa esiteltyjä kolmea oppimisen orientaatioperustaa, joita konkretisoin Bloomin taksonomian avulla. Ammattikorkeakoulutasoisessa oppimisessa tulisi päästä korkeimman, eli systeemisen tason orientaatioperustalle. Lopuksi rakensin esseiden pohjalta kaksi oppimisen orientaatiotasoa kuvaavaa kertomusta. Kertomukset havainnollistavat saavutetun tason orientaatioperustan mukaista oppimista. Esseiden sisällön perusteella tarkempaan analyysiin valikoitui 16 esseetä. Näistä suurimmassa osassa (n = 10) oppimisessa saavutettiin toisen tason orientaatioperusta. Tavoite ammattikorkeakoulutasoisesta, systeemiselle tasolle yltävästä oppimisesta jäi näin ollen saavuttamatta. Kaikki opiskelijat kuitenkin oppivat keskeisiä taitoja mielenterveyshoitotyön asiantuntijuudesta. Opiskelijat kokivat etenkin vuorovaikutustaitojensa ja kykynsä kohdata potilaita kehittyneen. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää mielenterveyshoitotyön opetuksen kehittämisessä.