Oulun matkailu- ja virkistyskohteiden profilointi ja kehittäminen

Abstract

Työn lähtökohtana on ollut Oulun kaupungin ja neljän muun ympäristökunnan monikuntaliitos. Yhteenliittyvien kuntien virkistys- ja matkailukohteiden kehittämisnäkemys oli koottu vuonna 2012 valmistuneeseen VirMa-raporttiin, jossa tarkasteltiin Yli-Iin Kierikkikeskusta, Kiimingin Koitelin matkailu- ja virkistysaluetta, Oulun Nallikaria, Oulunsalon Varjakkaa sekä Haukiputaan Virpiniemeä. Tämän tutkimuksen toimeksiantajan, Oulun kaupungin elinkeinoliikelaitos BusinessOulun kannalta kiinnostavin kysymys oli kohteiden kehittäminen matkailullisina vetovoimakohteina.

Keskeinen tutkimuskysymys kuului; miten vuonna 2013 perustetun uuden Oulun merkittävimpiä virkistysja vapaa-ajan kohteita tulisi profiloidan ja kehittää tulevaisuudessa matkailullisesti? Työn teoreettinen viitekehys on matkailukohteiden tarjontanäkökulma, keskittyen ensisijaisesti kohteiden sisäisiin tarjontatekijöihin. Näitä ovat vetovoimaisuus, palveluvarustus, infrastruktuuri ja saavutettavuus. Muita teoreettisia lähtökohtia työlle ovat lähimatkailun ja virkistyksen sekä matkailun keskinäiset suhteet ja erot, sekä kohteiden profilointi ydinvetovoimatekijöiden ja matkailijoiden erilaisten motiivien pohjalta. Tutkimus rajattiin neljään kohteeseen; Kierikkikeskukseen, Koiteliin, Varjakkaan ja Virpiniemeen. Tutkimus on laadullinen ja tutkimusaineisto on kerätty teemahaastattelujen avulla.

Jokainen tutkittavista kohteista osoittautui omaleimaiseksi ja matkailijakohderyhmältään erilaiseksi. Profiililtaan selkeimmin matkailuattraktiona aineistosta nousi esille Kierikkikeskus, joka on arkeologisten löydösten yhteyteen rakennettu elämyksellinen historia- ja kulttuurikohde. Muissa kohteissa sekä matkailu- että virkistyskäyttö ovat molemmat olennaisesti läsnä. Kohteiden matkailullisessa kehittämisessä korostui elämyksellisyyden vahvistaminen sekä siihen liittyvät rakenteet ja palvelut. Näitä korostettiin erityisesti Kierikkikeskuksen ja Koitelin osalta. Virpiniemessä virkistyskäyttö korostui voimakkaimmin. Varjakka oli kohteena vielä keskeneräinen ja siten hieman hahmottumaton. Infrastruktuurin kehittäminen nousi Varjakassa hyvin tärkeänä. Palvelutarjontaan liittyviä kehittämistarpeita on eniten Koitelissa ja Varjakassa. Saavutettavuuden kehittämistarpeita oli kaikissa kohteissa. Erityisesti sitä korostettiin lähimatkailun ja virkistyskäytön edistämiseksi Virpiniemeen sekä Kierikkikeskukseen sen syrjäisen sijainnin helpottamiseksi.

Kohteiden julkisten kehittäjien ja kohteissa toimivien yritysedustajien näkemykset olivat samansuuntaisia. Yrittäjät ja palveluntarjoajat näkivät Virpiniemen vähiten varsinaisena matkailukohteena, mutta Kierikkikeskuksen matkailuprofiilia osa yrittäjistä haluaisi vahvistaa. Kohteiden investointien osalta yrittäjät painottivat elämyksellisyyttä vahvistavien investointien merkitystä, joiden kautta kohteiden merkitys matkailunähtävyytenä korostuu. Julkisen toimijan rooli on kaikissa kohteissa edelleen hyvin tärkeä.

The background of this study was the consolidation of the City of Oulu and surrounding municipalities. The development view of the recreation and leisure sites in these municipalities has been summarized in the report in 2012. The report called VirMa reviews the most important recreation and leisure sites which are Kierikki Stone Age Center in Yli-Ii, Koiteli recreation area in Kiiminki, Nallikari recreation and tourism area in Oulu, Varjakka area in Oulunsalo and Virpiniemi leisure center in Haukipudas. The client of this study is The City of Oulu and its unit called BusinessOulu. The most interesting issue for the client was how to make the resorts more attractive to tourists.

The objective of this study is to determine how the major recreation and leisure destinations should be profiled and developed as tourism attraction. The theoretical framework consist of internal supply-side factors of the destinations. These factors are appeal, service facilities, infrastructure and accessibility. Other theoretical issues of interest in this context are relations between tourism and recreation as well as profiling the core factors attracting tourists based on the different motives. The study was limited to four destinations which are Kierikki, Koiteli, Varjakka and Virpiniemi. The study method is qualitative, and the information is gathered by conducting four theme interviews.

Each of the studied site turned out to be a characteristic and unique in terms of their target groups. The study indicates that Kierikki Stone Age Center has the clearest profile as a tourist attraction. The memorable center itself has been build on the place where the archaeological remains were. In other locations, the aspects of tourism and recreation are both present. Every site needs developing operations especially to infrastructure and services so that the experiences will be strengthened for the visitors. This particular view was emphasized in the Kierikki Stone Age Centre and in the Koiteli. Virpiniemi emphasize most strongly as a recreation site. Varjakka has a little shapeless because it is incomplete. The development of infrastructure is very important in Varjakka. The need for the private companies and new services is important in Koiteli and in Varjakka. Developing the accessibility is a crucial question in Virpiniemi because of its recreational role and it is vital in Kierikki Stone Age Center because of its remote location. Views of the public developers and private company representatives were quite similar. The entrepreneurs and service providers saw Virpiniemi least as an ordinary tourism destination. The entrepreneurs would like to strengthen tourism profile of Kierikki Stone Age Centre. The entrepreneurs emphasized the experiences the resorts offer and investments related to these experiences and core factors in these destinations. The roles of public organizations and the public owner of all the sites remain very important.