Kevitsan malmin jauhatustapojen vertaileva kustannuslaskelma
Kynkäänniemi, Mikko (2013)
Kajaanin ammattikorkeakoulu
2013
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013060312431
http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013060312431
Tiivistelmä
Tämän työn toimeksiantaja on FQM Kevitsa Mining Oy. Kevitsan kaivoksessa rikastetaan päätuotteena nikkeliä. Toinen jalostettava päämetalli on kupari. Kaivoksella rikastetaan myös kultaa, platinaa, palladiumia ja kobolttia.
Tässä insinöörityössä tutkittiin perustamis-, operointi- ja ylösajovaiheen kustannusten kautta jauhatuksen kannattavuutta. Vertailukohteina olivat nykyinen autogeeni- ja rakentamaton semiautogeenijauhatuspiiri. Semiautogeenijauhatuspiiri oli kaivoksen rikastamoa suunniteltaessa toinen vaihtoehto autogeenijauhatuspiirille. Työssä esitetään myös perusteet jauhatuspiirien valinnalle sekä kuinka kustannuksia tulee laskea pitkälle ajanjaksolle.
Työssä on esitetty perustamiskustannukset kummallekin jauhatuspiirille. Kummankin piirin kustannuksiin on huomioitu vain suunnitteluvaiheen aikaisia kustannuksia, koska on mahdotonta vertailla jo rakennetun ja rakentamattoman piirin kustannuksia keskenään. Suunnittelun ja rakentamisen aikana nykyiseen jauhatuspiiriin on tehty muutoksia, joita on mahdotonta vertailla rakentamattomaan jauhatuspiiriin.
Vertailtavissa jauhatuspiireissä suurimmaksi operointikustannukseksi muodostuu jauhinkuulien kulutus semiautogeenijauhatuspiirissä. Autogeenijauhatuspiirissä kyseistä kustannuserää ei ole. Laskelmissa teräksen hintana on käytetty 700 € / tonni, jolloin autogeenijauhatuspiiri on noin 5 miljoonaa euroa edullisempi vuosittain.
Autogeenijauhatuspiirin ylösajovaihe on hitaampi kuin semiautogeenijauhatuspiirissä. Ylösajovaiheen aikana menetetään 5 % vuosituotannosta vertailtavaan jauhatuspiiriin nähden. Rahallinen tappio on huomattava, noin 11,6 miljoonaa euroa.
Jauhatustavan valinnalla on erittäin suuri merkitys koko laitoksen kannattavuudelle ja toiminnalle. Autogeenijauhatuspiiri maksaa itsensä takaisin noin kolmessa vuodessa. Kaivoksen elinkaaren aikana autogeenijauhatuspiiri tulee noin 138 miljoonaa euroa edullisemmaksi kuin semiautogeenijauhatuspiiri.
Tässä insinöörityössä tutkittiin perustamis-, operointi- ja ylösajovaiheen kustannusten kautta jauhatuksen kannattavuutta. Vertailukohteina olivat nykyinen autogeeni- ja rakentamaton semiautogeenijauhatuspiiri. Semiautogeenijauhatuspiiri oli kaivoksen rikastamoa suunniteltaessa toinen vaihtoehto autogeenijauhatuspiirille. Työssä esitetään myös perusteet jauhatuspiirien valinnalle sekä kuinka kustannuksia tulee laskea pitkälle ajanjaksolle.
Työssä on esitetty perustamiskustannukset kummallekin jauhatuspiirille. Kummankin piirin kustannuksiin on huomioitu vain suunnitteluvaiheen aikaisia kustannuksia, koska on mahdotonta vertailla jo rakennetun ja rakentamattoman piirin kustannuksia keskenään. Suunnittelun ja rakentamisen aikana nykyiseen jauhatuspiiriin on tehty muutoksia, joita on mahdotonta vertailla rakentamattomaan jauhatuspiiriin.
Vertailtavissa jauhatuspiireissä suurimmaksi operointikustannukseksi muodostuu jauhinkuulien kulutus semiautogeenijauhatuspiirissä. Autogeenijauhatuspiirissä kyseistä kustannuserää ei ole. Laskelmissa teräksen hintana on käytetty 700 € / tonni, jolloin autogeenijauhatuspiiri on noin 5 miljoonaa euroa edullisempi vuosittain.
Autogeenijauhatuspiirin ylösajovaihe on hitaampi kuin semiautogeenijauhatuspiirissä. Ylösajovaiheen aikana menetetään 5 % vuosituotannosta vertailtavaan jauhatuspiiriin nähden. Rahallinen tappio on huomattava, noin 11,6 miljoonaa euroa.
Jauhatustavan valinnalla on erittäin suuri merkitys koko laitoksen kannattavuudelle ja toiminnalle. Autogeenijauhatuspiiri maksaa itsensä takaisin noin kolmessa vuodessa. Kaivoksen elinkaaren aikana autogeenijauhatuspiiri tulee noin 138 miljoonaa euroa edullisemmaksi kuin semiautogeenijauhatuspiiri.