Seuraamusselvitysten rooli syyttäjien ja tuomareiden työssä

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää seuraamusselvityksen merkitystä syyttäjien ja tuomareiden näkökulmasta. Seuraamusselvitys on nuoresta rikoksesta epäillystä laadittava lausunto, jossa otetaan kantaa, tarvitseeko nuori valvontaa mahdollisen ehdollisen vankeusrangaistuksen tueksi. Tarkastelun kohteena olivat tuomareiden ja syyttäjien kokemukset sekä heidän seuraamusselvitykseen liittyvät parannusehdotuksensa. Aihe saatiin Rikosseuraamuslaitokselta.

Laki nuoresta rikoksentekijästä ja lausuntoja laativa organisaatio ovat viime vuosina kokeneet muutoksia. Rikosseuraamusalalla toteutettiin organisaatiomuutos vuonna 2010, ja uusi laki nuoren rikoksentekijän tilanteen selvittämisestä astui voimaan vuonna 2011. Tähän lakiin on myös tehty muutos, joka astui voimaan 1.5.2013.

Opinnäytetyö on laadultaan kvalitatiivinen ja sitä varten haastateltiin neljää syyttäjää ja kahta tuomaria. Syyttäjät työskentelivät Helsingin ja Espoon syyttäjänvirastoissa ja tuomarit pääkaupunkiseudun käräjäoikeudessa. Osa haastatteluista toteutettiin parihaastatteluina ja osa yksilöhaastatteluina. Haastattelut olivat puolistrukturoituja, ja niiden haastattelukysymykset olivat avoimia. Taustateoriana työssä ovat uusintarikollisuuteen vaikuttaminen ja siihen liittyvät rikollisuutta selittävät teoriat. Työssä tarkastellaan myös nuorten rikoksentekijöiden erityisluonnetta. Työssä tutkitaan, kuinka seuraamusselvitys palvelee tuomareita ja syyttäjiä, miten sitä tulisi kehittää ja miten Rikosseuraamuslaitoksen organisaatiomuutos ja nuorten tilanteen selvittämiseen liittyvä uusi laki ovat vaikuttaneet haastateltavien työhön. Tulosten analysointiin käytettiin sisällön analyysiä, jossa teksti ryhmiteltiin.

Opinnäytetyön tulokset kertovat seuraamusselvityksen olevan syyttäjille ja tuomareille arvokas tiedonlähde. Seuraamusselvitystä voidaan käyttää valvontaan määräämisessä sekä myös nuoren puhuttamisessa. Tutkielmassamme tulivat myös ilmi Helsingin ja Espoon syyttäjien erilaiset työskentelytavat nuorten tapausten hoidossa. Seuraamusselvityksen sisältöön oltiin pääosin hyvin tyytyväisiä. Nuoren rikoksentekijän tilanteen selvittämisestä annetun lain uudet muutokset oletettavasti vaikuttavat myönteisesti syyttäjien nykyisiin tiukkoihin aikarajoihin seuraamusselvityksen kanssa. Parannettavaa jäisi vielä etenkin yhteistyön lisäämisessä eri organisaatioiden välillä.

Personal History Reports from the Viewpoint of Prosecutors and Judges

This thesis examines the importance of the Personal History Report for prosecutors and judges. The thesis focusses on their experiences and suggestions for improvement. The research topic was suggested by The Criminal Sanctions Agency. The Personal History Report is used to determine whether a person needs supervision in addition to conditional imprisonment.

The law on young offenders and The Criminal Sanctions Agency have undergone many changes in recent years. The Criminal Sanctions Agency was restructured in 2010, and a new law concerning the circumstances of young suspected offenders entered into force in 2011. There is also an amendment to this law that entered into force on 1 May 2013.

This thesis is a qualitative study involving interviews of 4 prosecutors and 2 judges. The prosecutors in question were employed by the Prosecutors Offices in Helsinki and Espoo, and the judges were employed by one district court in the Helsinki metropolitan area. Some of the interviews were carried out in sessions with two interviewees present at the same time, and some were carried out individually. The interviews were semi-structured with open-ended questions. The present study is based on criminological theories on recidivism and discusses the special circumstances of young offenders. Our purpose was to study the ways in which the Personal History Report can be used by judges and prosecutors, how the report can be developed in the future, and how the restructuring of the Criminal Sanctions Agency and the new law have affected the work of judges and prosecutors. In order to analyse the results, we used content analysis by grouping text into categories.

The results show that the Personal History Report is a highly valuable tool for judges and prosecutors. The Personal History Report is useful when sentencing an offender to supervision, but also when addressing a young offender. The study revealed differences in the prosecutors' manner of handling young offenders in Espoo and Helsinki. The interviewees were mostly pleased with the Personal History Report. The recent changes to the law on young offenders will presumably help the prosecutors with the demanding deadlines that followed the adoption of the new law. However, there is still room for other improvements such as better co-operation between public organizations. The present study brought to light many interesting experiences and suggestions for improvement regarding the Personal History Report.