Digitarina : Mitä työttömän syrjäytymisvaarassa olevan kuva ja tarina kertoo?
Lahti, Maarit (2013)
Lahti, Maarit
Laurea-ammattikorkeakoulu
2013
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201305137959
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201305137959
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö toteutettiin osana Laurea-ammattikorkeakoulun Pumppu-hanketta, jonka tavoitteena on uudistaa hyvinvointipalveluita sekä kehittää niiden tuottajamalleja. Opinnäytetyössä kohderyhmänä olivat nuoret työttömät ja syrjäytymisvaarassa olevat pitkäaikaistyöttömät.
Tutkimusmenetelmänä käytettiin deduktiivista sisällönanalyysiä, sillä teorian merkitys on ilmeinen. Lähtökohtana analyysissä oli todellisen elämän kuvaaminen, aidon tunnelman saavuttaminen. Fenomenologisen lähestymistavan soveltaminen tuki tätä tarkoitusta. Tapahtumat muovasivat tarinoissa toinen toisiaan ja todellisuus tulee ymmärtää kokonaisuutena. Omat arvolähtökohdat sekä leimaavat mielikuvat työttömyydestä ja syrjäytyneisyydestä oli tärkeä tiedostaa ja sulkea pois. Tunnelma tavoitettiin reflektoimalla omia kokemuksia ja etsimällä siihen liittyvää teoriaa. Työssä ei lähdetty arvottamaan oikeaa elämäntapaa.
Nuorten työttömien ja pitkäaikaistyöttömien elämää analysoitiin arjen hallinnan, terveyden, hyvinvoinnin sekä yhteisöllisyyden näkökulmista. Tutkimusmenetelmänä käytettiin deduktiivista sisällönanalyysiä ja lähestymistapana sovellettiin fenomenologista lähestymistapaa. Aineistona oli kahdeksan Laurean opiskelijatyönä tekemää digitarinaa, joista seitsemän otettiin mukaan analyysiin. Yhden tarinan haastateltava henkilö ei tullut paikalle, näin hänen äänensä tutkimuksen kohteena oleviin ilmiöihin ei tullut tarinassa näkyviin.
Tarinoiden mukaan työttömälle arjen merkitys oli suuri. Tarinoissa hyvä arki näkyi siinä, miten ihminen kokee olevansa tasapainossa sekä itsensä että ympäristönsä kanssa. Selviytymiskeinot kriisitilanteissa vaihtelivat, osalle riittivät omat voimavarat, osa tarvitsi ja osasi hakea tukea. Nuorille työttömille ja ilman koulutuspaikkaa oleville arjen haasteet näyttivät kasvavan. Samoin sekä omat että ympäristön aiheuttamat paineet kiinnittyä yhteiskuntaan olivat suuret. Terveys ja hyvinvointi olivat nähtävissä yksilön omana kokemuksena hyvästä olosta. Hyvä olo näkyi siinä, miten ihminen nauttii pienistä asioista, pitää huolta itsestään, näkee tulevaisuuden mahdollisuutena ja ympärillä olevat ihmiset rikkautena. Hyvä olo heijastui näin myös yhteisöllisyyteen, haluun rakastaa ja tulla rakastetuksi. Myös yhteiskunnan tarjoamat kanavat, kuten vertaistukiryhmät ja TE-toimistojen työhön valmentavat tukitoimet, tulivat esiin tärkeänä tekijänä. Työttömälle, etenkin nuorelle työttömälle, työssä käyminen koetaan tärkeäksi osaksi elämää. Sen merkitys on paitsi taloudellinen myös henkinen.
Tarinoiden ja teorian perusteella oli nähtävissä, että nuori tarvitsee paljon tukea aikuistumiseensa. Perheen merkitys nähtiin suurena, mutta kaikilla tällaista tukea ei ole saatavilla. Tässä tutkimuksessa peräti puolet alkuperäisistä haastatteluun haluavista ei kuitenkaan koskaan tullut paikalle. Jatkotutkimuksena tälle työlle olisi hyvä kartoittaa, mitä keinoja meillä on auttaa niitä nuoria, jotka eivät enää tule paikalle.
Tutkimusmenetelmänä käytettiin deduktiivista sisällönanalyysiä, sillä teorian merkitys on ilmeinen. Lähtökohtana analyysissä oli todellisen elämän kuvaaminen, aidon tunnelman saavuttaminen. Fenomenologisen lähestymistavan soveltaminen tuki tätä tarkoitusta. Tapahtumat muovasivat tarinoissa toinen toisiaan ja todellisuus tulee ymmärtää kokonaisuutena. Omat arvolähtökohdat sekä leimaavat mielikuvat työttömyydestä ja syrjäytyneisyydestä oli tärkeä tiedostaa ja sulkea pois. Tunnelma tavoitettiin reflektoimalla omia kokemuksia ja etsimällä siihen liittyvää teoriaa. Työssä ei lähdetty arvottamaan oikeaa elämäntapaa.
Nuorten työttömien ja pitkäaikaistyöttömien elämää analysoitiin arjen hallinnan, terveyden, hyvinvoinnin sekä yhteisöllisyyden näkökulmista. Tutkimusmenetelmänä käytettiin deduktiivista sisällönanalyysiä ja lähestymistapana sovellettiin fenomenologista lähestymistapaa. Aineistona oli kahdeksan Laurean opiskelijatyönä tekemää digitarinaa, joista seitsemän otettiin mukaan analyysiin. Yhden tarinan haastateltava henkilö ei tullut paikalle, näin hänen äänensä tutkimuksen kohteena oleviin ilmiöihin ei tullut tarinassa näkyviin.
Tarinoiden mukaan työttömälle arjen merkitys oli suuri. Tarinoissa hyvä arki näkyi siinä, miten ihminen kokee olevansa tasapainossa sekä itsensä että ympäristönsä kanssa. Selviytymiskeinot kriisitilanteissa vaihtelivat, osalle riittivät omat voimavarat, osa tarvitsi ja osasi hakea tukea. Nuorille työttömille ja ilman koulutuspaikkaa oleville arjen haasteet näyttivät kasvavan. Samoin sekä omat että ympäristön aiheuttamat paineet kiinnittyä yhteiskuntaan olivat suuret. Terveys ja hyvinvointi olivat nähtävissä yksilön omana kokemuksena hyvästä olosta. Hyvä olo näkyi siinä, miten ihminen nauttii pienistä asioista, pitää huolta itsestään, näkee tulevaisuuden mahdollisuutena ja ympärillä olevat ihmiset rikkautena. Hyvä olo heijastui näin myös yhteisöllisyyteen, haluun rakastaa ja tulla rakastetuksi. Myös yhteiskunnan tarjoamat kanavat, kuten vertaistukiryhmät ja TE-toimistojen työhön valmentavat tukitoimet, tulivat esiin tärkeänä tekijänä. Työttömälle, etenkin nuorelle työttömälle, työssä käyminen koetaan tärkeäksi osaksi elämää. Sen merkitys on paitsi taloudellinen myös henkinen.
Tarinoiden ja teorian perusteella oli nähtävissä, että nuori tarvitsee paljon tukea aikuistumiseensa. Perheen merkitys nähtiin suurena, mutta kaikilla tällaista tukea ei ole saatavilla. Tässä tutkimuksessa peräti puolet alkuperäisistä haastatteluun haluavista ei kuitenkaan koskaan tullut paikalle. Jatkotutkimuksena tälle työlle olisi hyvä kartoittaa, mitä keinoja meillä on auttaa niitä nuoria, jotka eivät enää tule paikalle.