Draamavinkkaus

Abstract

Opinnäytetyöni aiheena on draamavinkkaus, joka tarkoittaa kirjavinkkausta, jonka apuna käytetään erilaisia draaman keinoja. Kirjavinkkaus levisi Suomeen 1990-luvulla suomenruotsalaisten kirjastojen kautta ja hyvin nopeasti siitä tuli vakiintunut osa lastenkirjastotoimintaa. Kirjavinkkaus on saanut uusia muotoja, draamavinkkaus on niistä yksi. Kirjavinkkaajalla on käytettävissä useita erilaisia draaman keinoja, joilla voidaan elävöittää kirjavinkkaustuokioita. Draama kirjavinkkausten työvälineenä on merkittävä keino päästä kosketuksiin asioihin, joihin ei älyllinen jäsentäminen ulotu. Koska draamavinkkauksen pääasia ovat tarinat eikä niinkään draamassa työskentely, usein draama toimii tiedostamattomalla alueella ja draamassa oppiminen on hienovaraista. Draamavinkkauksessa toimitaan kokonaisvaltaisesti emotionaalisella sekä rationaalisella tasolla, yhtä aikaa sekä todellisessa että kuvitteellisessa maailmassa. Tarinoiden fiktiiviset tapahtumat ja henkilöhahmot rohkaisevat osallistujia heijastamaan omia tunteita ja ajatuksia tarinaan. Fiktiivisessä maailmassa työskennellessään osallistujat saattavat tulla tietoiseksi alitajuisista prosesseistaan, tunteistaan ja ajatuksistaan. Draamavinkkauksen tärkein tavoite ja päämäärä on kuitenkin se, että kuulijat innostuvat käymään kirjastossa, kiinnostuvat kirjoista ja saavat tarinoiden kautta itselleen elämyksellisiä hetkiä. Luomani käsite osallistava kirjavinkkaus tarkoittaa sitä, että kirjavinkkaaja ottaa lapset mukaan vinkkaustuokion rakentamiseen. Osallistava kirjavinkkaus –termin olen johtanut osallistava draama ja osallistava oppiminen –termeistä, jotka molemmat antavat viitteitä siitä mitä osallistava voisi tarkoittaa kirjavinkkauksen yhteydessä. Lapset eivät ole passiivisia kuuntelijoita, vaan kirjavinkkaaja antaa heille rooleja ja näin lapset voivat osallistumisellaan vaikuttaa kirjavinkkauksen kulkuun. Opinnäytetyössäni luon viitteellisen ohjeistuksen eli draamavinkkaajan abc:n niille, jotka innostuvat käyttämään teatterin keinoja elävöittämään kirjavinkkausta. Draamavinkkaajan on hyvä ymmärtää ryhmädynaamisia ilmiöitä ja uskaltauduttava toisaalta ohjaajan ja toisaalta havannoijan rooleihin. Työ kuitenkin palkitsee, parhaimmassa tapauksessa draamavinkkaaja liikkuu tarinoiden maailmassa siellä, missä yksi raja loppuu ja toinen alkaa. Siirtyminen perinteisestä kirjavinkkauksesta draamatyöskentelyyn on huikea elämys ja matka sekä vinkkaajalle että osallistujille. Nyky-yhteiskuntaamme leimaavat määrittelyt materialistinen, rahan valta, tuottavuus, tehokkuus. Draamavinkkauksien kautta kuulijoille voi välittää jotain ei-materiaalista, pysyvää tuotetta, lukukokemukset ja draama vastaavat ihmisen ikuiseen tarpeeseen päästä osaksi näkymätöntä maailmaa. Tarinoiden taianomainen lumous ei koskaan katoa. _______________________________________________________________

The topic of my thesis is drama book talk,that is book talk in which different means of drama are used. Book talk spread in Finland in the 1990s through Finland-Swedish libraries and rapidly became a well-established part of library activities for children. Book talk has developed new forms, drama book talk being one of them. A book talker has a number of different means of drama at his/her disposal by which book talk sessions can be enlivened. Drama as a tool in book talk sessions is a remarkable means for accessing topics beyond intellectual understanding. As the main idea in drama book talk consists, not so much of drama work as stories, in many cases drama functions on an unconscious area and learning through drama is subtle. Working in drama book talk is emotionally and rationally comprehensive simultaneously in real world and fictional realities. The fictional events and characters of stories encourage participants to reflect their personal feelings and thoughts on the story. Working in the fictional world participants may become aware of the processes, emotions and thoughts of their unconscious minds. Nonetheless, the most essential aim and goal of drama book talk is to inspire listeners to visit library, to have them become interested in books and to receive experimental moments through stories. In participatory book talk, the concept I have formed, a book talker allows children to engage in the composition of a book talk session. The term participatory book talk I have derived from the terms participatory drama and participatory learning, both of which give suggestions as to what participatory could mean in relation to book talk. Children are not passive listeners but a book talker assigns them roles through which they are able to affect the course of a book talk session. In my thesis I will create an indicative set of instructions, that is, an ABC for drama (book) readers, aimed at those who are inspired in using methods of theatre in order to enliven their book reading sessions. On the one hand, it is essential for a drama book talker to have an understanding of group dynamics, on the other, to have the courage to assume the roles of an instructor and an observer. Nonetheless, work pays off and in the most ideal case drama book talker moves in the worlds of stories right where one boundary finishes and another begins. Proceeding from traditional book talk to drama work is a breath-taking experience and a journey to both the book talker and the participants. Contemporary society is characterised by the definitions of materialistic, the power of money, profitability and efficiency. Via drama book talk sessions a non-materialistic, permanent product may be conveyed to listeners. Reading experiences and drama meet the eternal human needs to become a part of the invisible world. The magical charm of stories will never disappear.