SELVIYTYMISTARINOITA : irtaantuminen päihde- ja rikoskierteestä on mahdollista
Taipale, Rita (2013)
Taipale, Rita
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201305066544
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201305066544
Tiivistelmä
TIIVISTELMÄ
Taipale, Rita. Selviytymistarinoita. Irtaantuminen päihde- ja rikoskierteestä on mahdollista. Diak Etelä, kevät 2013, 96 s.
Diakonia ammattikorkeakoulu. Sosiaalialan koulutusohjelma, Päihteet ja syrjäytyminen, sosionomi (YAMK)
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää selviytymistarinoiden avulla, mitkä tekijät ovat vaikuttaneet rikos- ja päihdekierteestä selviytymiseen sekä minkälaiset asiat olivat merkityksellisiä muutoksen eri vaiheissa. Muutoksen vaiheet näissä selviytymistarinoissa olivat muutosvaihemallin mukaisesti päätös-, toiminta- ja ylläpitovaihe.
Opinnäytetyö oli fenomenologis-hermeneuttinen ja hyödynsi narratiivisuutta tutkimuksen yleisenä ominaisuutena. Fenomenologisen lähestymistavan käsitteitä ovat kokemus ja merkitys. Tämä lähestymistapa tavoittaa ihmisen elämän kokemuksellisia suhteita ja niiden merkityksiä. Opinnäytetyön aineisto muodostui viiden päihde- ja rikoskierteestä selviytyneen henkilön selviytymistarinoista. Selviytymistarinat analysoitiin muutosvaihemallia apuna käyttäen.
Päätöksentekovaiheessa yksilön identiteetti oli kadotettu ja hänen itsetuntonsa oli huono. Tässä vaiheessa sosiaalisten sidosten merkitys selviytymisprosessin etenemisessä kasvoi suureksi. Toimintavaiheessa identiteettiä alettiin rakentaa uudelleen vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Itsetunto oli edelleen heikko, mutta onnistuminen uusissa haasteissa kasvatti sitä. Ylläpitovaiheessa selviytyjän identiteetti oli jo muovautunut ja itsetunto oli kasvanut. Päihteettömästä elämästä ja rikoksettomuudesta osattiin iloita ja olla ylpeitä. Uusia sosiaalisia sidoksia oli muodostunut. Uusi, vahva identiteetti ja sosiaaliset suhteet tekivät muutoksesta pysyvän.
Päihdehoidon, työn ja sosiaalisten sidosten merkitys oli suuri näissä selviytymistarinoissa. Neljä haastateltavaa oli käynyt kolmivaiheisen Kiskohoidon. Vertaistuki, työ ja muut ihmissuhteet vaikuttivat selviytymiseen ja helpottivat kiinnittymistä yhteiskuntaan.
Rikosseuraamusalan työssä pitää ottaa entistä vahvemmin huomioon yhteistyömahdollisuudet vertaistuen sekä asiakkaan luonnollisten lähisuhteiden kanssa asiakkaan yhteiskuntaan kiinnittymisen tukemisessa. Työssä pitää myös uudella tavalla pohtia identiteettityön merkitystä ja sen tukemista rikollisesta elämäntavasta luopumisessa.
Asiasanat: syrjäytyminen, selviytyminen, narratiivisuus, päihdeongelmat, rikollisuus, muutos, identiteetti, itsetunto, fenomenologia
Taipale, Rita. Selviytymistarinoita. Irtaantuminen päihde- ja rikoskierteestä on mahdollista. Diak Etelä, kevät 2013, 96 s.
Diakonia ammattikorkeakoulu. Sosiaalialan koulutusohjelma, Päihteet ja syrjäytyminen, sosionomi (YAMK)
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää selviytymistarinoiden avulla, mitkä tekijät ovat vaikuttaneet rikos- ja päihdekierteestä selviytymiseen sekä minkälaiset asiat olivat merkityksellisiä muutoksen eri vaiheissa. Muutoksen vaiheet näissä selviytymistarinoissa olivat muutosvaihemallin mukaisesti päätös-, toiminta- ja ylläpitovaihe.
Opinnäytetyö oli fenomenologis-hermeneuttinen ja hyödynsi narratiivisuutta tutkimuksen yleisenä ominaisuutena. Fenomenologisen lähestymistavan käsitteitä ovat kokemus ja merkitys. Tämä lähestymistapa tavoittaa ihmisen elämän kokemuksellisia suhteita ja niiden merkityksiä. Opinnäytetyön aineisto muodostui viiden päihde- ja rikoskierteestä selviytyneen henkilön selviytymistarinoista. Selviytymistarinat analysoitiin muutosvaihemallia apuna käyttäen.
Päätöksentekovaiheessa yksilön identiteetti oli kadotettu ja hänen itsetuntonsa oli huono. Tässä vaiheessa sosiaalisten sidosten merkitys selviytymisprosessin etenemisessä kasvoi suureksi. Toimintavaiheessa identiteettiä alettiin rakentaa uudelleen vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Itsetunto oli edelleen heikko, mutta onnistuminen uusissa haasteissa kasvatti sitä. Ylläpitovaiheessa selviytyjän identiteetti oli jo muovautunut ja itsetunto oli kasvanut. Päihteettömästä elämästä ja rikoksettomuudesta osattiin iloita ja olla ylpeitä. Uusia sosiaalisia sidoksia oli muodostunut. Uusi, vahva identiteetti ja sosiaaliset suhteet tekivät muutoksesta pysyvän.
Päihdehoidon, työn ja sosiaalisten sidosten merkitys oli suuri näissä selviytymistarinoissa. Neljä haastateltavaa oli käynyt kolmivaiheisen Kiskohoidon. Vertaistuki, työ ja muut ihmissuhteet vaikuttivat selviytymiseen ja helpottivat kiinnittymistä yhteiskuntaan.
Rikosseuraamusalan työssä pitää ottaa entistä vahvemmin huomioon yhteistyömahdollisuudet vertaistuen sekä asiakkaan luonnollisten lähisuhteiden kanssa asiakkaan yhteiskuntaan kiinnittymisen tukemisessa. Työssä pitää myös uudella tavalla pohtia identiteettityön merkitystä ja sen tukemista rikollisesta elämäntavasta luopumisessa.
Asiasanat: syrjäytyminen, selviytyminen, narratiivisuus, päihdeongelmat, rikollisuus, muutos, identiteetti, itsetunto, fenomenologia