Nuorten seksuaalikäyttäytyminen, tiedot ja tiedonsaanti sukupuolitaudeista
Jyläntö, Rita (2013)
Jyläntö, Rita
Satakunnan ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013092515556
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013092515556
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Raision lukion toisen vuoden opiskelijoiden (N=147) seksuaalikäyttäytymistä, heidän tietojaan Suomessa esiintyvistä yleisimmistä sukupuolitaudeista ja tiedon saantia sukupuolitaudeista. Opinnäytetyön tavoitteena on tuottaa tietoa, jota voidaan hyödyntää esimerkiksi seksuaalikasvatuksen opetuksen kehittämisessä.
Tutkimus oli kvantitatiivinen eli määrällinen tutkimus ja sitä varten laadittiin strukturoitu kyselylomake, jossa oli valmiit vastausvaihtoehdot. Aineisto kerättiin tammikuussa 2013. Tutkimuksen osallistui 119 oppilasta, jolloin vastausprosentti oli 81 %. Tutkimusaineisto analysoitiin tietokoneella Microsoft Excel-ohjelman avulla. Tutkimusaineistosta laadittiin frekvenssitaulukot, joista laskettiin lukumäärät ja prosenttiosuudet. Tutkimustuloksia havainnollistettiin lisäksi taulukoin ja kuvioin.
Tuloksista kävi ilmi, että nuoret kehittyvät seksuaalisuudessa hyvin eri tahtia. Tämä näkyy siinä, että puolet lukion toisen vuoden opiskelijoista ei ollut ollut sukupuoliyhdynnässä, mutta nuorimmat olivat kokeneet sukupuoliyhdynnän jo 11-vuotiaana. Suurin osa oppilaista koki sukupuoliyhdynnän ensimmäisen kerran 15-16 -vuotiaana. Tutkimustuloksista voidaan päätellä, että Raision lukion toisen vuoden opiskelijoiden seksuaalikäyttäytyminen on hyvin samanlaista muiden samanikäisten nuorten kanssa.
Tutkimustuloksista selvisi, että nuorten tiedot sukupuolitaudeista olivat melko vähäisiä vaikka suurin osa vastaajista koki saaneensa tietoa riittävästi. Tutkimustuloksista ilmeni, että sukupuolitaudeista eniten tietoa nuorilla oli sukuelinherpeksestä ja vähiten he tiesivät kondyloomasta. Suurin osa nuorista oli saanut tietoa sukupuolitaudeista ja niiden ehkäisystä opettajalta. Tutkimustuloksien mukaan alle puolet oppilaista koki, että terveydenhoitajan kanssa oli helppo mennä keskustelemaan, jos oli jotakin kysyttävää sukupuolitaudeista ja seksuaalikäyttäytymisestä.
Jatkossa voitaisiin tutkia, kuinka paljon nuoret saavat seksuaalivalistusta kouluissa ja millaista se on sisällöltään. Voitaisiin myös tutkia, millaisia keinoja seksuaalivalistuksessa käytetään sukupuolitautien tiedon lisäämiseksi ja miten näitä keinoja voitaisiin kehittää, jotta tietämys sukupuolitaudeista olisi nykyistä parempaa.
Tutkimus oli kvantitatiivinen eli määrällinen tutkimus ja sitä varten laadittiin strukturoitu kyselylomake, jossa oli valmiit vastausvaihtoehdot. Aineisto kerättiin tammikuussa 2013. Tutkimuksen osallistui 119 oppilasta, jolloin vastausprosentti oli 81 %. Tutkimusaineisto analysoitiin tietokoneella Microsoft Excel-ohjelman avulla. Tutkimusaineistosta laadittiin frekvenssitaulukot, joista laskettiin lukumäärät ja prosenttiosuudet. Tutkimustuloksia havainnollistettiin lisäksi taulukoin ja kuvioin.
Tuloksista kävi ilmi, että nuoret kehittyvät seksuaalisuudessa hyvin eri tahtia. Tämä näkyy siinä, että puolet lukion toisen vuoden opiskelijoista ei ollut ollut sukupuoliyhdynnässä, mutta nuorimmat olivat kokeneet sukupuoliyhdynnän jo 11-vuotiaana. Suurin osa oppilaista koki sukupuoliyhdynnän ensimmäisen kerran 15-16 -vuotiaana. Tutkimustuloksista voidaan päätellä, että Raision lukion toisen vuoden opiskelijoiden seksuaalikäyttäytyminen on hyvin samanlaista muiden samanikäisten nuorten kanssa.
Tutkimustuloksista selvisi, että nuorten tiedot sukupuolitaudeista olivat melko vähäisiä vaikka suurin osa vastaajista koki saaneensa tietoa riittävästi. Tutkimustuloksista ilmeni, että sukupuolitaudeista eniten tietoa nuorilla oli sukuelinherpeksestä ja vähiten he tiesivät kondyloomasta. Suurin osa nuorista oli saanut tietoa sukupuolitaudeista ja niiden ehkäisystä opettajalta. Tutkimustuloksien mukaan alle puolet oppilaista koki, että terveydenhoitajan kanssa oli helppo mennä keskustelemaan, jos oli jotakin kysyttävää sukupuolitaudeista ja seksuaalikäyttäytymisestä.
Jatkossa voitaisiin tutkia, kuinka paljon nuoret saavat seksuaalivalistusta kouluissa ja millaista se on sisällöltään. Voitaisiin myös tutkia, millaisia keinoja seksuaalivalistuksessa käytetään sukupuolitautien tiedon lisäämiseksi ja miten näitä keinoja voitaisiin kehittää, jotta tietämys sukupuolitaudeista olisi nykyistä parempaa.