Teatteri identiteetin rakentajana

Abstract

Tässä opinnäytteessä tarkastellaan identiteettiä, sen mahdollisia uhkia sekä teatterin perustavanlaatuisimpien piirteiden tarinan ja ruumiillisen esilläolon vaikutusta niihin. Teatterin vaikutusta uhattuna olevaan identiteettiin tarkastellaan teatteriprosessiin osallistujan näkökulmasta.

Työ lähtee etenemään huomiosta, että identiteettikysymykset ovat keskeisiä alueilla, joilla teatteri-ilmaisun ohjaajat työnsä tekevät (mm. kolmas sektori, koulu, kunnan maahanmuuttopalvelut). Teatteri-ilmaisun ohjaajat törmäävät usein työkentällään työpajojen osallistujiin, joille identiteettikysymykset ovat perustavimpia. Niiden päälle saattavat rakentua kaikki toiveet, pelot ja unelmat hyvästä elämästä. Osallistujat saattavat kokea identiteettinsä syystä tai toisesta uhatuksi, esim. juurettomuuden tai marginaalisuuden kokemuksien vuoksi. Täten teatteri-ilmaisun ohjaajalla on oltava välineitä käsitellä niitä.

Tämä työ yrittää vastata tuohon tarpeeseen luomalla teoreettista viitekehystä siitä, kuinka teatterin tekeminen vaikuttaa teatteriprosessiin osallistuvan subjektin identiteettiin. Tarkastelu keskittyy identiteettiin struktuurina, jonka toimivuutta voidaan arvioida. Se nimeää haastattelumateriaalin esimerkkejä käyttäen kaksi uhkaa kahteen identiteetin kannalta tärkeään osa-alueeseen, jatkuvuuteen ja erottuvuuteen, sekä löytää niihin teatterin piiristä ratkaisun.

Materiaalina toimivat kirjoittajan työharjoittelukokemukset, työpäiväkirjat ja asukkaiden haastattelut Kansallisteatterin kiertuenäyttämön Vastaanotto-projektin ensimmäisestä osasta, jossa teatteripedagogit ja taiteilijat menivät kuukaudeksi Kyläsaaren vastaanottokeskukseen soveltamaan teatteria yhdessä turvapaikanhakijoiden kanssa.

Pyrkimyksenä on luoda ymmärrystä siitä, että teatteri ja identiteetti eivät ole erillisiä asioita, vaan saman kolikon eri puolia. Sen vuoksi teatterin ja draaman soveltavat tekniikat sopivat loistavasti identiteettikysymysten käsittelemiseen. On myös tarpeellista luoda uutta kieltä törmäyttäen identiteettiteoriaa teatteriteoriaan.

This thesis explores identity, it’s possible threats and how theater’s most fundamental features such as storytelling and corporality affects those threats in an empowering manner. Theatre’s effects on identity are examined through the view of the theatre participator, not the viewer.

The thesis starts with the premise that the question of identity is crucial in areas where drama instructors work. (E.g. third sector, schools, states services, immigration services). When working in this field, drama instructors encounter many workshop participants, to whom the question of identity might be most eminent. This question might encompass one’s hopes, fears and dreams of a good life. The participants might feel that their identity has been threatened by experiences of marginality or rootlessness. Drama instructors have to have some general tools to deal with those experiences.

This work acknowledges that need, and tries to answer it by a creating theoretical background on how participating in the theatre process might empower one’s identity. It examines identity as a structure, the functionality of which can be analyzed by dismantling it to pieces, so that two important features, continuity and distinctiveness, can be examined. The thesis makes an example of one threat to both of these key features of identity and finds a solution to them from theatre practices.

The writer’s practical training experiences, diaries and interviews from Finnish National Theaters applied drama work with asylum seekers in Helsinki serve as a material, from which examples are taken to analyze the identity threats.

The thesis makes an effort to create an understanding of the similarities between theatre and identity. That’s why different theatre techniques are efficient in working with identity questions. It is also necessary to create new language for drama instructors by colliding identity theory with theatre theory.