PÄIHDEKUNTOUTUSJAKSON SISÄLTÖ KUNTOUTUJAN KOKEMANA

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää kuntoutujien kokemuksia laitosmuotoisesta päihdekuntoutuksesta A-klinikkasäätiön Länsi-Suomen palvelualueen Salon päihdepalveluihin kuuluvassa Anjalansalon päihdekuntoutuskeskuksen kuntoutumisyhteisössä. Opinnäytetyön aihe oli työelämälähtöinen. Tutkimuksen kohteena oli kuntoutumisyhteisön kuntoutusjakson sisältö kuntoutujan kokemana. Tutkimuksen tavoitteena oli kerätä kuntoutujien kokemuksia ja mielipiteitä päihdekuntoutusjakson sisällöstä eli tutkimuksen näkökulma oli kuntoutujien omia kokemuksia painottava ja esiintuova. Tutkimuksen toisena tavoitteena oli saada kuntoutujalähtöistä tietoa jaksolle laaditun kuntoutussuunnitelman merkityksestä kuntoutujalle. Tutkimuksen avulla saatua tietoa voidaan käyttää kuntoutuksen sisällön arvioimiseen ja mahdolliseen sisällön kehittämiseen. Tutkimus oli luonteeltaan kvalitatiivinen tutkimus, jossa aineistonkeruumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Haastattelut, joihin osallistui kahdeksan kuntoutujaa, toteutettiin yksilöhaastatteluina kuntoutujan kuntoutusjakson loppuvaiheessa. Tutkimukseen osallistuneiden kuntoutujien käyttämä pääpäihde oli alkoholi. Tehdyn tutkimuksen perusteella kaikki kahdeksan kuntoutujaa olivat tyytyväisiä toteutuneeseen kuntoutusjaksoonsa. Merkityksellisiksi asioiksi kuntoutusjakson sisällössä nousivat omahoitajajärjestelmä ja keskustelumahdollisuudet omahoitajan kanssa sekä yleensä keskustelumahdollisuudet henkilökunnan kanssa. Merkityksellisiksi koettiin lisäksi erimuotoinen ryhmätoiminta ja vertaistuki sekä vapaus liikkua kuntoutumisyhteisön ulkopuolella. Kuntoutujat kehittäisivät kuntoutusjakson sisältöä lisäämällä mahdollisuutta yksilökeskusteluihin henkilökunnan kanssa ja lisäämällä toimintamahdollisuuksia, erityisesti ohjattua toimintaa. Kuntoutujille oli laadittu kuntoutussuunnitelma kuntoutusjakson alkuvaiheessa. Tavoitteet ja tarpeet kuntoutusjakson suhteen olivat erilaisia kuntoutujien kesken. Tehdyissä kuntoutussuunnitelmissa tulivat esiin kuntoutujien asettamat lyhyemmän ja pidemmän aikavälin tavoitteet sekä kuntoutusjakson ajaksi laaditut tavoitteet. Tavoitteiden asettelu kuntoutussuunnitelmissa jäi kokonaisuutena melko yleiselle tasolle. Kuntoutussuunnitelma toimi kuntoutusta ohjaavana tekijän suurimmalle osalle tutkimukseen osallistuneista. Kuntoutussuunnitelmalla oli tutkimuksen mukaan vaikutusta kuntoutujien omalle toiminnalle sekä kuntoutusjakson sisältöön. Kuntoutussuunnitelman koettiin vahvistavan kuntoutukseen sitoutumista. Kuntoutujat toivoivat huomion kiinnittämistä nykyistä enemmän kuntoutussuunnitelmien laatimiseen, laadinnan ajankohtaan, suunnitelmien sisältöön sekä suunnitelmien tarkistusajankohtiin.

The purpose of this thesis was to examine the experiences of institutional rehabilitation among substance abusers undergoing rehabilitation arranged by A-Clinic Foundation at the Anjalansalo rehabilitation centre located in the City of Salo, Western Finland. The approach was working-life oriented. The study concerned the contents of an institutional rehabilitation period as experienced by individual rehabilitees. The aim was to gather information about the rehabilitees’ perceptions and opinions concerning the contents of the substance abuse rehabilitation period, with the focus on personal experiences. Another aim was to collect subjective information about the significance of the individual rehabilitation plans drawn up for the period. The knowledge gained through the study can be used for the evaluation and further development of the contents of rehabilitation. Theme interviews were used as the data collection method in this qualitative study. A total of eight rehabilitees were individually interviewed towards the end of their rehabilitation period. Those participating in the study were mainly addicted to alcohol. The results showed that all of the eight interviewed persons were satisfied with the rehabilitation period. As to the contents of rehabilitation, the primary nurse model and opportunities to discuss with one’s own nurse or with the staff members in general emerged as significant aspects. Various types of group activities, peer support and the right to move freely outside the facility were also experienced as meaningful. The rehabilitees suggested that the contents could be further improved by increasing opportunities for individual discussions with staff members and by offering additional activities, especially supervised activities. Rehabilitation plans had been drawn up for the rehabilitees at the beginning of the rehabilitation period. The goals and needs in terms of the rehabilitation period varied individually. The plans included short and long-term goals set by the rehabilitees, as well as targets outlined for the actual rehabilitation period. In the plans, the goalsetting remained at rather a general level. The majority of the participants felt that the plan served as a guideline for their rehabilitation. The study showed that the rehabilitation plans had an impact both on the rehabilitees’ actions and the contents of the rehabilitation period. The plan was perceived as supporting one’s commitment to rehabilitation. The rehabilitees wished that more attention be paid to the preparation and contents of the rehabilitation plans, as well as to the timing for the drawing up and reviewing of the plans.