Pakotetun ylinopeusharjoittelun vaikutuksia Parkinsonin tautia sairastavan toimintakykyyn

Abstract

Parkinsonin tauti on etenevä neurologinen sairaus, joka johtaa väliaivojen mustatumakkeen dopaminergisten hermosolujen vähittäiseen tuhoutumiseen ja siten hermovälittäjäaine dopamiinin puutokseen. Taudille ominaisia toimintakyvyn oireita ovat asento- ja liikevapina, hankaluus toteuttaa tahdonalaista liikettä, hitaus ja jäykkyys. Koska Parkinsonin taudin aiheuttaja on tuntematon, ei sille ole parannuskeinoa. Säännöllisen kuntoutuksen, liikunnan ja sopivan lääkityksen sekä varhaisen diagnosoinnin avulla voidaan kuitenkin lieventää taudin oireita sekä hidastaa sen etenemistä.

Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, miten kahdeksan viikon ajan toteutettu pakotettu ylinopeusharjoittelu vaikuttaa Parkinsonin tautia sairastavan toimintakykyyn. Pakotettu ylinopeusharjoittelu tarkoittaa polkuharjoittelua, joka tapahtuu suuremmalla liikenopeudella kuin mitä Parkinson-potilas pystyy aktiivisesti polkemaan. Opinnäytetyön tavoitteena oli lisätä kuntouttavien tahojen tietoutta tästä kuntoutustavasta.

Opinnäytetyö pohjautuu Yhdysvalloissa ja Saksassa tehtyihin Parkinsonin tautia sairastavien polkuharjoittelututkimuksiin. Opinnäytetutkimuksessa käytetyn MOTOmed Viva2 -polkulaitteen toimitti Kuntoväline Oy. Tutkimukseen osallistui neljä Parkinsonin tautia sairastavaa ikääntynyttä henkilöä. Tutkimusmenetelmä oli toiminnallinen tapaustutkimus ja käytössä olleet tiedonhankintamenetelmät olivat haastattelu, havainnointi ja toimintakyvyn testaus. Tutkimusongelmat käsittelivät Parkinsonin taudin oireiden vaikutuksia toimintakykyyn ja kokemuksia polkuharjoittelun vaikuttavuudesta toimintakykyyn.

Osallistujien kokemusten perusteella polkuharjoittelun todettiin vaikuttavan toimintakykyyn. Välittömästi harjoittelun jälkeen tutkittavat kokivat alaraajojen tahdonalaisen liikuttamisen vaivattomammaksi ja kävelyn sujuvammaksi. Vaikutukset toimintakykyyn eivät olleet kuitenkaan pitkäaikaisia, koska polkuharjoittelua ei voitu toteuttaa säännöllisesti muun muassa tutkimukseen osallistuneiden henkilökohtaisista aikatauluista, taudin vaiheesta sekä polkuharjoittelulaitteen käytön rajallisuudesta johtuen. Johtopäätöksenä on, että kotona toteutettava päivittäinen polkuharjoittelu rajattomasti käytössä olevalla laitteella johtaa mahdollisesti merkittävämpiin toimintakyvyn muutoksiin.

The objective of this study was to improve physical therapy for patients with Parkinson’s disease and increase the knowledge of this form of rehabilitation in Finland. Additionally, the purpose of this study was to study how forced, not voluntary motion cycling affects the functional ability and symptoms of a patient diagnosed with Parkinson’s disease. Forced motion cycling means exercising at greater speed than what is possible for the patient to actively pedal.

The sample of this study consisted of four elderly people who are diagnosed with Par-kinson’s disease. The study consisted of an eight-week period of forced motion cycling including surveys. The surveys were done before the cycling-period, after 4 weeks and 8 weeks of practising, that is at the beginning, halfway through and at the end of cycling-period. The data were collected by interviewing and observing the subjects. The changes in functional ability were observed by the help of functional ability test batteries.

The findings indicated that, in this study, the effects of forced motion cycling are not long-lasting. The most significant changes were shown in the patients’ personal experience of symptoms and the changes in the ability to walk. Long-term progression was not shown in the results of the functional ability test batteries. The conclusion is that the best result from this form of rehabilitation would be shown when patients had their own MOTOmed equipment at home. This way the cycling practice could be performed daily.