Tupakoinnin lopettaneiden ja lopettamisyrityksessään epäonnistuneiden lopettamisprosessien kuvausten vertailu

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää erot tupakoinnin lopettamisprosessin kuvauksissa tupakoinnin lopettaneiden ja tupakointia lopettamisyrityksen jälkeen jatkaneiden 50-64 –vuotiaiden savitaipalelaisten miesten välillä. Tupakoinnin lopettamisprosessin kuvaamiseen käytettiin Prochaskan ja DiClementen kehittämää muutosvaihemallia. Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastattelulla, jonka kohteina olivat ryhmät. Aineiston analyysi toteutettiin induktiivisella sisällön analyysillä. Saatu aineisto pelkistettiin sekä ryhmiteltiin ala- ja yläkategorioihin. Tulokset esitetään saatujen yläkategorioiden mukaisesti. Lopettamisvaiheessa esiharkinta-, harkinta- ja valmistautumisvaiheen erilaisten lähtökohtien vaikutukset alkavat näkyä. Lopettaneet käyttävät erilaisia tukimuotoja lopettamisen apuna, heille tulee mukaan hyvän havaitseminen elämässä ja tahtotila vahvistuu. Edelleen tupakoivat puolestaan kokevat, että he tarvitsevat ulkopuolisia tukitoimia lopettamisen mahdollistamiseksi. Tupakoimattomana pysymisen vaiheessa lopettaneet työskentelevät henkisesti ja sisäsyntyisesti, edelleen tupakoivat koettavat muuttaa ulkoisia olosuhteita tupakoimattomuutta tukevaksi. Mahdolliselle tupakoinnin uudelleen aloittamiselle altistavia tekijöitä lopettaneille voisivat olla itsetunnon lasku ja voimakas stressitilanne. Edelleen tupakoivilla erilaiset kuormitustekijät voisivat olla syitä, jotka saisivat heidät aloit-tamaan tupakoinnin uudelleen. Terveydenhuoltohenkilöstö voi tämän tutkimuksen tulosten valossa suunnata tupakoinnin lopettamiseen tähtäävää neuvontaa uudelleen. Näyttää siltä, että Fagerströmin nikotiiniriippuvuustesti olisi hyvä tehdä jo esiharkinta- tai harkinta-vaiheen aikana, kun se nykyisin Käypä hoito –suosituksen mukaan suositellaan tehtäväksi valmistautumisvaiheessa. Jos testi tehtäisiin jo esiharkinta- tai harkintavaiheessa, se toimisi motivoivana tekijänä tupakoinnin lopettamista harkitsevalle. Testin tulos ikään kuin auttaisi sisäsyntyisen motivaation löytymisessä. Toinen terveydenhuoltohenkilöstöä hyödyttävä näkökulma on se, että terveydenhuollon henkilöstön tulisi oppia erottamaan se, kenen lopettamista yrittävän henkilön lähtökohdat lopettamiselle ovat itsestä lähtevät, kenen ympäristöstä lähtevät. Syiden tulee olla henkilöstä itsestään lähteviä johtaakseen onnistumiseen. Lopettamista yrittävä henkilö ei aina välttämättä itsekään tiedosta lopettamisensa syitä.