Miten lapsen sosiaaliset taidot kehittyvät motorisen ryhmäkuntoutuksen avulla? : SLI-lasten arviointi heidän arjessaan
Mustalammi, Marianna; Mäkelä, Noora (2013)
Mustalammi, Marianna
Mäkelä, Noora
Turun ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013120520196
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013120520196
Tiivistelmä
Lapset, joilla on kielellinen erityisvaikeus (SLI, specific language impairment), kärsivät usein myös motorisesta kömpelyydestä sekä hankaluuksista sosiaalisissa taidoissa. Toimintakyvyn sosiaalinen, fyysinen ja psyykkinen osa-alue linkittyvätkin vahvasti toisiinsa ja fysioterapeuttien tulisi työssään huomioida nämä kaikki osa-alueet.
Tutkielma oli tapaustutkimus, jossa oli pääasiassa kvantitatiivinen lähestymistapa. Tarkoituksena oli selvittää tukeeko motorinen ryhmämuotoinen kuntoutus kielihäiriöisten 5-vuotiaiden lasten sosiaalisia taitoja heidän arjessaan. Tutkimushenkilöinä oli viisi lasta. Lapset osallistuivat kahdeksan viikon ajan kerran viikossa tapahtuvaan motoriseen ryhmätoimintaan (motorisen ryhmän suunnittelu ja ohjaus ei kuulunut tähän opinnäytetyöhön). Lasten sosiaalisia taitoja havainnoitiin havainnointilomakkeen pohjalta päiväkodissa ennen ja jälkeen motorisen ryhmän. Myös lasten vanhemmat ja päiväkotien yhteyshenkilöt täyttivät kyselylomakkeet lasten sosiaalisista taidoista.
Jokaisen lapsen kohdalla eri arvioitsijoiden sanalliset tulokset ja pisteytykset olivat keskenään melko vaihtelevia. Tutkielman tekijät havainnoivat lasten sosiaalisten taitojen kehittyneen kokonaisuutena jokaisen lapsen kohdalla ja vanhemmista neljä viidestä arvioi samoin. Päiväkodeista taas neljä viidestä arvioi lasten sosiaalisten taitojen heikentyneen, vaikka parannustakin oli tapahtunut yksittäisissä osioissa.
Tuloksista voidaan nähdä, että ryhmämuotoisella motorisella harjoittelujaksolla oli tässä tutkielmassa vanhempien sekä tutkielman tekijöiden mielestä positiivista vaikutusta kielihäiriöisten 5-vuotiaiden lasten sosiaalisiin taitoihin. Tämä tuli ilmi monilla sosiaalisten taitojen osa-alueilla, kuten katsekontaktissa ja hyväksynnässä muiden lasten keskuudessa. Lisäksi lasten arkuus väheni ja monista tuli yleisesti rohkeampia. Koska kohderyhmä muodostui vain viidestä lapsesta, ei tutkielmasta voida tehdä laajempia yleistyksiä.
Tutkielma oli tapaustutkimus, jossa oli pääasiassa kvantitatiivinen lähestymistapa. Tarkoituksena oli selvittää tukeeko motorinen ryhmämuotoinen kuntoutus kielihäiriöisten 5-vuotiaiden lasten sosiaalisia taitoja heidän arjessaan. Tutkimushenkilöinä oli viisi lasta. Lapset osallistuivat kahdeksan viikon ajan kerran viikossa tapahtuvaan motoriseen ryhmätoimintaan (motorisen ryhmän suunnittelu ja ohjaus ei kuulunut tähän opinnäytetyöhön). Lasten sosiaalisia taitoja havainnoitiin havainnointilomakkeen pohjalta päiväkodissa ennen ja jälkeen motorisen ryhmän. Myös lasten vanhemmat ja päiväkotien yhteyshenkilöt täyttivät kyselylomakkeet lasten sosiaalisista taidoista.
Jokaisen lapsen kohdalla eri arvioitsijoiden sanalliset tulokset ja pisteytykset olivat keskenään melko vaihtelevia. Tutkielman tekijät havainnoivat lasten sosiaalisten taitojen kehittyneen kokonaisuutena jokaisen lapsen kohdalla ja vanhemmista neljä viidestä arvioi samoin. Päiväkodeista taas neljä viidestä arvioi lasten sosiaalisten taitojen heikentyneen, vaikka parannustakin oli tapahtunut yksittäisissä osioissa.
Tuloksista voidaan nähdä, että ryhmämuotoisella motorisella harjoittelujaksolla oli tässä tutkielmassa vanhempien sekä tutkielman tekijöiden mielestä positiivista vaikutusta kielihäiriöisten 5-vuotiaiden lasten sosiaalisiin taitoihin. Tämä tuli ilmi monilla sosiaalisten taitojen osa-alueilla, kuten katsekontaktissa ja hyväksynnässä muiden lasten keskuudessa. Lisäksi lasten arkuus väheni ja monista tuli yleisesti rohkeampia. Koska kohderyhmä muodostui vain viidestä lapsesta, ei tutkielmasta voida tehdä laajempia yleistyksiä.