Miten lapsen sosiaaliset taidot kehittyvät motorisen ryhmäkuntoutuksen avulla? : SLI-lasten arviointi heidän arjessaan

Abstract

Lapset, joilla on kielellinen erityisvaikeus (SLI, specific language impairment), kärsivät usein myös motorisesta kömpelyydestä sekä hankaluuksista sosiaalisissa taidoissa. Toimintakyvyn sosiaalinen, fyysinen ja psyykkinen osa-alue linkittyvätkin vahvasti toisiinsa ja fysioterapeuttien tulisi työssään huomioida nämä kaikki osa-alueet.

Tutkielma oli tapaustutkimus, jossa oli pääasiassa kvantitatiivinen lähestymistapa. Tarkoituksena oli selvittää tukeeko motorinen ryhmämuotoinen kuntoutus kielihäiriöisten 5-vuotiaiden lasten sosiaalisia taitoja heidän arjessaan. Tutkimushenkilöinä oli viisi lasta. Lapset osallistuivat kahdeksan viikon ajan kerran viikossa tapahtuvaan motoriseen ryhmätoimintaan (motorisen ryhmän suunnittelu ja ohjaus ei kuulunut tähän opinnäytetyöhön). Lasten sosiaalisia taitoja havainnoitiin havainnointilomakkeen pohjalta päiväkodissa ennen ja jälkeen motorisen ryhmän. Myös lasten vanhemmat ja päiväkotien yhteyshenkilöt täyttivät kyselylomakkeet lasten sosiaalisista taidoista.

Jokaisen lapsen kohdalla eri arvioitsijoiden sanalliset tulokset ja pisteytykset olivat keskenään melko vaihtelevia. Tutkielman tekijät havainnoivat lasten sosiaalisten taitojen kehittyneen kokonaisuutena jokaisen lapsen kohdalla ja vanhemmista neljä viidestä arvioi samoin. Päiväkodeista taas neljä viidestä arvioi lasten sosiaalisten taitojen heikentyneen, vaikka parannustakin oli tapahtunut yksittäisissä osioissa.

Tuloksista voidaan nähdä, että ryhmämuotoisella motorisella harjoittelujaksolla oli tässä tutkielmassa vanhempien sekä tutkielman tekijöiden mielestä positiivista vaikutusta kielihäiriöisten 5-vuotiaiden lasten sosiaalisiin taitoihin. Tämä tuli ilmi monilla sosiaalisten taitojen osa-alueilla, kuten katsekontaktissa ja hyväksynnässä muiden lasten keskuudessa. Lisäksi lasten arkuus väheni ja monista tuli yleisesti rohkeampia. Koska kohderyhmä muodostui vain viidestä lapsesta, ei tutkielmasta voida tehdä laajempia yleistyksiä.

Most of children with SLI (specific language impairment) have also difficulties in motor and social skills. Physiotherapist should in every situation pay attention to physical, mental and social aspect in rehabilitation.

This thesis was a case study with a quantitative aspect. The purpose of this thesis was to find out if social skills improved among children participating in activities of a motor group. The group, held once a week for eight weeks, included five children aged five years with specific language impairment. Social skills were observed with a form that was composed for this thesis. Observation took place in five kindergartens before and after the motor group. Also the staff of the kindergartens’ and parents filled a form about childrens’ social skills.

Each child’s results, scores and written evaluations varied depending on who was observing. According to observations every child’s social skills increased, while four parents out of five thought that their child’s social skills increased. Four kindergartens out of five thought that overall social skills decreased, altought some parts in their evaluation increased.

On the whole, the motor group intervention had positive effects on social skills of children with specific language impairment. This came out in many areas of social skills; for example children were accepted better among other children and their eye contact improved. In addition, children became braver in general. The results of this study cannot be generalized because the target group was formed only of five children.