Kai te tuutte jameihin? : Kansanmusiikkijamit innostamisen välineenä ja markkinointikeinoja jamikulttuurin elvyttämiseksi

Abstract

Suomalainen kansanmusiikki on jo jonkin aikaa kaivannut uutta nostetta, kuulijoita ja harrastajia. Nykyinen harrastajakunta on levittäytynyt laajasti koko Suomen alueelle, mutta heikon tunnettuuden vuoksi genren voisi luokitella alakulttuuriksi. Lisäksi kansanmusiikin ammattilaiset ovat huolissaan jamiperinteen katoamisesta.

Käsittelen työssäni suomalaisten kansanmusiikkijamien nykytilannetta jamien järjestäjän, osallistujan sekä innostajan näkökulmasta sekä pohdin, miten jamiperinnettä voitaisiin elvyttää markkinoinnin keinoin. Tilanteen kartoittamiseksi tein pienimuotoisen kyselyn jamiharrastajien keskuudessa sekä haastattelin kahta kansanmusiikin parissa työskentelevää henkilöä.

Jameihin itsekin osallistuneena näen niissä potentiaalisia sosiokulttuurisen innostamisen elementtejä. Yhtenä osa-alueena työssäni selvitän, miten jameja voisi konkreettisesti käyttää sosiokulttuurisen työn välineenä.

Finnish folk music is in need of conspicuousness, new listeners and enthusiasts. The range of those interested in folk music is geologically wide, yet hidden from the average person. Professional folk musicians are, in addition, concerned that, in the folk music tradition, jamming is vanishing.

The thesis is about the structure and the status quo of folk music jam sessions from different points of the view; that of an organizer, a participant and sociocultural worker. It also discusses ways of reinvigorating the folk music jam culture. A small yet inclusive survey was carried out amongst Finnish folk musicians with very different backgrounds. Interviews were also conducted with two people currently working in the folk music field.

Folk music jams have great potential for sociocultural work and part of the thesis considers ways of using this tradition within the context.