Henkisen työhyvinvoinnin tila ravintoloissa : case:Etelä-Karjala
Lampinen, Mia-Marika (2013)
Lampinen, Mia-Marika
Saimaan ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013121120933
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013121120933
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä tutkittiin henkisen työhyvinvoinnin tilaa Etelä- Karjalassa, ravintoloissa jotka ovat yksityisessä omistuksessa ja jotka ovat auki yli puolen yön. Syvemmin opinnäytetyö keskittyy stressiin, työpaikkakiusaamiseen ja siihen puuttumiseen, yksintyöskentelyyn ja siihen liittyvään väkivallan uhkaan, sairauspoissaoloihin, työntekijöiden motivoimiseen ja työsuojelun olemassaoloon.
Tutkimus toteutettiin haastattelututkimuksena lokakuussa 2013 Etelä- Karjalan alueella neljässä ravintola- alan yrityksessä. Opinnäytetyö koostuu teoriaosasta ja kvalitatiivisesta haastattelututkimuksesta. Kaikki haastateltavat vastaavat omissa työpaikoissaan osaksi tai kokonaan henkilöstöasioista.
Tutkimuksessa kävi ilmi sairaspoissaolojen vähentyminen, motivaatiotekijöitä ja työterveyden olemassaoloa. Työ koetaan mielekkääksi yksityisellä työnantajalla työskennellessä. Haastateltavien mukaan henkilökunta tulee mielellään töihin ja tekee työtä kuin itselleen. Työterveyshuolto on järjestetty lakisääteisesti, mutta seuranta ja toimenpiteet eivät vastaa vaadittua tasoa, jotka laissa määritellään. Vaikka henkilökunta työskentelee yksin, ei töihin pelätä tulla ja omalla toiminnalla voidaan vaikuttaa väkivallan uhkatilanteisiin.
Tutkimus toteutettiin haastattelututkimuksena lokakuussa 2013 Etelä- Karjalan alueella neljässä ravintola- alan yrityksessä. Opinnäytetyö koostuu teoriaosasta ja kvalitatiivisesta haastattelututkimuksesta. Kaikki haastateltavat vastaavat omissa työpaikoissaan osaksi tai kokonaan henkilöstöasioista.
Tutkimuksessa kävi ilmi sairaspoissaolojen vähentyminen, motivaatiotekijöitä ja työterveyden olemassaoloa. Työ koetaan mielekkääksi yksityisellä työnantajalla työskennellessä. Haastateltavien mukaan henkilökunta tulee mielellään töihin ja tekee työtä kuin itselleen. Työterveyshuolto on järjestetty lakisääteisesti, mutta seuranta ja toimenpiteet eivät vastaa vaadittua tasoa, jotka laissa määritellään. Vaikka henkilökunta työskentelee yksin, ei töihin pelätä tulla ja omalla toiminnalla voidaan vaikuttaa väkivallan uhkatilanteisiin.