Laboratoriotutkimus kasavarastoinnin vaikutuksesta lentotuhkan routivuuteen
Kangasniemi, Veli-Pekka (2013)
Kangasniemi, Veli-Pekka
Tampereen ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013121621403
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013121621403
Tiivistelmä
Teollisuuden sivutuotteiden käytöllä tierakenteissa tähdätään pääosiin kahteen ekologiaa koskevaan etuun: Luonnonkiviainesten säästöön ja jätemateriaalin hyötykäyttöön kaatopaikalle loppusijoittamisen sijaan. Uusi jätelaki sitoo ammattimaiset toimijat niin sanottuun jätehuollon etusijajärjestykseen, jonka pääasiallinen sisältö on laillinen velvoite ohjata jäte uudelleenkäyttöön, kierrätykseen tai energiantuotannon polttoaineeksi, jättäen kaatopaikoittamisen viimeiseksi käsittelymahdollisuudeksi, jos hyödyntäminen ei ole mahdollista. Energiantuottajien sivutuotteiden uudelleenkäyttömahdollisuudet sijaitsevat maanrakennuksessa, sementtiteollisuudessa ja lannoitekäytössä.
Energiantuotannon tuhkien on tiedetty jo pitkään olevan laaja-alaisesti sopivia, joissain tapauksessa jopa kiviainesta parempia, materiaaleja maanrakennusalan tarpeisiin. Tuhkien hyötykäyttöä hidastaa edelleen työtekniikoiden, työohjeiden, selkeiden vaatimusten ja tarpeeksi luotettavien yksinkertaisten teknisten indikaattoriarvojen ainakin osittainen puuttuminen. Etenkin kasavarastointi voi hallitsemattomasti toteutettuna aiheuttaa satunnaisilla olosuhteillaan niin suuren laadullisen vaihtelun, että kasatuhkalle ei voida esittää varmoja yleispäteviä hyötykäyttövaihtoehtoja ilman yksityiskohtaisia tutkimuksia. Muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta, kasavarastoinnin voidaan katsoa heikentävän tuhkan geoteknisiä ominaisuuksia yksityiskohdista huolimatta.
Kasavarastointia jäljiteltiin kostuttamalla kuivaa lentotuhkaa haluttuihin vesipitoisuuksiin. Kostutetuista seoksista valmistettiin seitsemän, 28 ja joissain tapauksissa 70 vuorokauden varastoinnin jälkeen koekappaleita laboratoriokokeisiin. Tutkitut kriteerit olivat materiaalin 1-aksiaalinen puristuslujuus, jäädytys-sulatuskestävyys sekä routanousukokeesta saatava segregaatiopotentiaali. Sideaineen vaikutus indikaattoriarvojen kehitykseen tutkittiin valikoiden.
Suurin kompastuskivi yleispätevien linjanvetojen tekemisessä on saatujen tulosten liiallinen samankaltaisuus. Käytännössä kaikkien tutkimuksessa testattujen seosten voidaan sanoa olevan jäädytys-sulatuskokeessa kestämättömiä, ja testisarjojen rajattu laajuus ei anna mahdollisuutta tehdä vesipitoisuuskohtaisia päätelmiä. Varastointivesipitoisuuden huomattiin vaikuttavan tuloksiin, mutta yksiselitteistä suositusta ei voida tältä pohjalta antaa teollisuuden suuntaan. Tulokset ovat kuitenkin toivottavati hyödyllisiä jatkotutkimuksia suunniteltaessa.
Energiantuotannon tuhkien on tiedetty jo pitkään olevan laaja-alaisesti sopivia, joissain tapauksessa jopa kiviainesta parempia, materiaaleja maanrakennusalan tarpeisiin. Tuhkien hyötykäyttöä hidastaa edelleen työtekniikoiden, työohjeiden, selkeiden vaatimusten ja tarpeeksi luotettavien yksinkertaisten teknisten indikaattoriarvojen ainakin osittainen puuttuminen. Etenkin kasavarastointi voi hallitsemattomasti toteutettuna aiheuttaa satunnaisilla olosuhteillaan niin suuren laadullisen vaihtelun, että kasatuhkalle ei voida esittää varmoja yleispäteviä hyötykäyttövaihtoehtoja ilman yksityiskohtaisia tutkimuksia. Muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta, kasavarastoinnin voidaan katsoa heikentävän tuhkan geoteknisiä ominaisuuksia yksityiskohdista huolimatta.
Kasavarastointia jäljiteltiin kostuttamalla kuivaa lentotuhkaa haluttuihin vesipitoisuuksiin. Kostutetuista seoksista valmistettiin seitsemän, 28 ja joissain tapauksissa 70 vuorokauden varastoinnin jälkeen koekappaleita laboratoriokokeisiin. Tutkitut kriteerit olivat materiaalin 1-aksiaalinen puristuslujuus, jäädytys-sulatuskestävyys sekä routanousukokeesta saatava segregaatiopotentiaali. Sideaineen vaikutus indikaattoriarvojen kehitykseen tutkittiin valikoiden.
Suurin kompastuskivi yleispätevien linjanvetojen tekemisessä on saatujen tulosten liiallinen samankaltaisuus. Käytännössä kaikkien tutkimuksessa testattujen seosten voidaan sanoa olevan jäädytys-sulatuskokeessa kestämättömiä, ja testisarjojen rajattu laajuus ei anna mahdollisuutta tehdä vesipitoisuuskohtaisia päätelmiä. Varastointivesipitoisuuden huomattiin vaikuttavan tuloksiin, mutta yksiselitteistä suositusta ei voida tältä pohjalta antaa teollisuuden suuntaan. Tulokset ovat kuitenkin toivottavati hyödyllisiä jatkotutkimuksia suunniteltaessa.