Siivet selässä : Surevan henkilön kohtaaminen ja tukeminen myöhäisen kohtukuoleman ja vastasyntyneen kuoleman jälkeen

Abstract

Lapsen menettäminen on yksi elämän raskaimmista kokemuksista, eikä henkilö joka sitä ei ole kokenut, pysty siihen täysin samaistumaan. Lapsensa menettäneen henkilön kohtaaminen ja tukeminen on erittäin haasteellista myös hoitohenkilökunnalle. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli perehtyä surevan henkilön kohtaamiseen kätilö- ja hoitotyössä sekä kuvata lapsensa menettäneiden henkilöiden kokemuksia siitä, millaista tukea he oman surunsa hetkellä saivat ja millaista tukea he olisivat kaivanneet. Tässä työssä sureva on rajattu henkilöön, joka on kokenut kohtukuoleman myöhäisillä raskausviikoilla tai menettänyt lapsen pian syntymän jälkeen. Opinnäytetyön tavoitteena oli saada tietoa siitä, miten niinkin haastavassa tilanteessa kuin surevan kohtaamisessa olisi hyvä toimia ja millaisia keinoja henkilön tukemiseen on tarjolla.

Opinnäytetyö perustuu teoriatietoon surusta ja suruprosessista sekä surevan henkilön kohtaamisesta ja tukemisesta. Teoriaosuudessa on käsitelty myös yleisimmin esiintyviä syitä kohtukuolemaan tai vastasyntyneen kuolemaan. Opinnäytetyön aineisto kerättiin avoimen haastattelun avulla. Haastattelimme kahta lapsensa menettänyttä äitiä ja yhtä lapsensa menettäneiden perheiden tukihenkilöä. Aineisto analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin periaattein.

Tutkimustuloksissa tärkeimmiksi asioiksi surevan henkilön kohtaamisessa ja tukemisessa nousivat emotionaalisen ja konkreettisen tuen merkitykset. Siinä missä tärkeäksi koettiin sanallinen tuki, vielä tärkeämpänä seikkana nousi esiin sanattoman tuen merkitys. Hiljaisuus ja läsnäolo koettiin tärkeinä asioina ja niitä tukevana tekijänä kiireettömyyden tuntu. Sanallisen tuen ja tiedon rinnalla kaivataan kirjallista materiaalia ja tietoa tahoista, joihin ottaa yhteyttä. On tärkeää, että surevalla on tiedossa, mistä hän voi sairaalasta kotiutumisensa jälkeen lähteä hakemaan vertaistukea ja apua suruunsa.

One of the toughest experiences in life is losing a child, and a person who has not experienced it cannot fully identify with the pain. Supporting and encountering a person who has lost a child is also very challenging for the medical staff. The purpose of this bachelor’s thesis was to study encounters with grieving people in midwifery and nursing work and to describe the grieving people’s experiences regarding the type of support they had received or would have hoped for in their time of grieving. In this thesis we have defined a grieving person as someone who has experienced late stillbirth or lost a child shortly after labour. Our aim was to gain knowledge about how to act in a challenging situation such as encountering a grieving person and to find out what kinds of methods are available for supporting a grieving person.

This bachelor’s degree is based on theoretical findings on grief and the bereavement process and encountering and supporting a grieving person. The theoretical part also deals with the most common reasons for uterine death and neonatal death. The data for this thesis was collected through open interviews. We interviewed two mothers who had lost a child and one person who supports families who have lost a child. The data was analysed by qualitative content analysis.

The results highlighted the importance of emotional and practical support when encountering a grieving person. Whereas verbal support was felt as important, non-verbal support was considered even more important. The interviewed appreciated a non-verbal, caring approach in an un-hurried environment. In addition to verbal support and information, the interviewed also expressed a need for written information about neonatal death and about supportive networks and places to contact when in need of further support. It is important for the grieving person to know where he/she can find further help and peer support in their time of grieving.