Säilörehun korjuustrategia

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on perehtyä kolmeen eri säilörehun korjuuaikastrategiaan ja lypsylehmien täydennysruokintaan käyttäen pohjana eri korjuuaikastrategioissa tuotettuja rehuja.Tavoitteena oli myös selvittää säilörehun korjuukertojen määrän ja korjuuajan vaikutusta säilörehun tuotantokustannuksiin. Säilörehunkokonaissatoa yritetään nostaa viivästyttämällä rehunkorjuuta. Kolmella säilörehun korjuukerralla pyritään parantamaan rehun sulavuutta. Säilörehun D-arvon (sulavan orgaanisen aineen pitoisuus kuiva-aineesta) ollessa optimaalinen voidaan alentaa lypsylehmän ruokintakustannuksia. Todella alhaista D-arvoa ei voida lypsylehmän ruokinnassa korvata täysin väkirehuilla, mikä aiheuttaa maidontuotannon menetyksiä.

Opinnäytetyön toimeksiantajana toimi MTT Maaninka. Työssä käytetty aineisto on peräisin MTT Maaningalta kolme vuotta kestävästä kokeesta, tässä työssä mukana oleva aineisto on ensimmäiseltä vuodelta 2008. Koe on jatkunut tämän jälkeen kesällä 2009.

Kesä 2008 oli poikkeuksellinen sääolosuhteiltaan, jonka vuoksi peltokokeista saatuja tuloksia ei voida yleistää. Peltokokeissa oli mukana kolme peltolohkoa, jotka oli jaettu kolmeen eri osaan korjuuaikastrategioiden mukaan. Strategiat olivat normaali korjuuaika kaksi korjuukertaa, myöhästetty niitto kaksi korjuukertaa ja kolmen korjuukerran strategia.

Ruokintakokeissa käytettiin kahta väkirehutasoa 9 ja 12 kilogrammaa ja kolmea väkirehunraakavalkuaistasoa. Ruokintakokeissa mukana olleet lehmät oli jaettu blokkeihin niiden tuotostason mukaan.Ruokinnat vaihtuivat kolmen viikon välein ja jokaisessa blokissa oli kaikki rehuvaihtoehdot kaikilla viikoilla. Ruokintakokeissa havaittiin, että D-arvo 69 säilörehu tuotti keskimäärin 2,2 kilogrammaa enemmän maitoa kuin D-arvo 63 säilörehu. Alhaisemmalla D-arvolla ei kuitenkaan saada tuotettua samaa maitomäärää kuin korkeamman D-arvon säilörehulla, vaikka käytettäisiin paljon rypsiä.

The purpose of this study is to familiarize with three different silage harvest strategies and feed supplements of dairy cows based on the feeds produced with different harvest time strategies.

The aim was to determine the effect of silage harvest quantities and harvest times to the production costs too. The total crop of silage has been increased by delaying the harvest. By harvesting the silage three times, the digestibility has been improved. When the D-value of silage is optimal it is possible to cut down feeding costs of cows. Concentrates cannot be used as a substitute for a really low D-value in feeding of dairy cows and this causes loss in milk production.

The commissioner was MTT Maaninka Agrifood Research Finland. The material of the thesis came from the three-year experiment of MTT Maaninka. The material of this study is from the first year 2008. The experiment has continued after this in summer 2009. The summer 2008 had unusual weather conditions. As a result of this the results of field tests can not be generalized. In the field test there were three parcels divided into three parts in accordance with the harvest strategies. The strategies were the normal harvest time with two harvest times, the belated cutting with two harvests and the strategy with three harvests.

In the feeding tests two concentrate levels from 9 and 12 kilograms and three levels of concentrate crude proteins were used. The cows in the feeding test are divided into blocks according to their production levels. The feedings changed in three-week intervals and there were all fodder alternatives in every block every week. In the feeding tests, it was found that the silage of the D-value 69 produced 2,2 kilograms more milk on the average than the silage of D-value 63. A lower level of D-value does not get the same quantity of milk than a higher D-value of silage even though there has been lots of rape in the feeding.