Vanhempien läsnäolo keskosvauvan hoidossa

Abstract

Keskosten hoitotyö kehittyy koko ajan, mutta tieto keskosten kehityksestä on hyvin hajanaista ja pirstaleista. Lääketieteen ja teknologian kehittymisen ansiosta jo hyvin pienten keskosten eloonjäämismahdollisuudet ovat parantuneet. Keskosten hoitopolku on kehittynyt huomattavasti Suomessa lyhyessä ajassa. Kuitenkin henkinen ja neurologinen kehitys on jäänyt vähemmälle huomiolle. Vasta viimeisen vuosikymmenen aikana on kiinnitetty paremmin huomiota keskosen henkiseen kehitykseen ja sen hoitomenetelmiin kehityksen tukemisessa. Perhekeskeinen hoitotyö nousee usein ratkaisuksi, jolloin myös tutkimuksissa painotetaan äidin ja keskosen jatkuvaa yhdessäoloa jo synnytyksestä lähtien. Isät ovat valitettavasti jääneet vähemmälle huomiolle, mikä näkyy tutkimusten tuloksissakin.

Opinnäytetyön tarkoituksena ei ollut ainoastaan selvittää äidin läsnäolon vaikutusta keskosen kehitykseen, vaan kerrotaan vanhemmista, painottaen niin äidin kuin isän läsnäolon vaikutusta keskosen kehityksessä. Opinnäytetyössä tuotiin myös esille keinoja tukemaan ja vahvistamaan vanhempien ja vastasyntyneen vauvan eritystä sidettä. Opinnäytetyötä toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Kirjallisuuskatsaus koostui (n = 20) tutkimuksista, joita analysoitiin aineistolähtöisellä analyysimenetelmällä.

Tuloksissa korostui perhekeskeinen hoitotyö. Menetelmää käyttäen vanhemmat saivat olla paremmin vauvansa vierellä ja mukana hoidossa. Ihokontakti, vauvan pitäminen sylissä ja päivittäisiin rutiinihoitoihin osallistuminen vahvistivat vanhempien hyvinvointia ja heidän suhdettaan vauvaansa. Hyvinvoivien vanhempien ansiosta keskosvauvojen vointi ja kehitys kohenivat. Tuloksia voidaan hyödyntää perhekeskeisen hoitotyömenetelmän toteuttamissa. Keskosten hoitotyöstä olisi hyvä lisätä tietämystä sairaanhoitajan opiskeluvaiheessa. Ajantasaista tietoa on hyvä lisätä myös teho-osastolla, sillä henkilökunnalla