Psykiatrisen sairaanhoitajan työskentely perusterveydenhuollossa
Vättö, Taru; Saviniemi, Kati (2014)
Vättö, Taru
Saviniemi, Kati
Hämeen ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201404033841
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201404033841
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa psykiatrisen sairaanhoitajan kokemuksia mielenterveystyöstä perusterveydenhuollossa. Tavoitteena oli tuottaa tietoa sairaanhoitajien kokemuksista mielenterveyspotilaan hoidossa sekä mielenterveystyön kehittämistarpeista.
Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena erään kunnan perusterveydenhuollon psykiatristen sairaanhoitajien parissa. Aineisto kerättiin teemahaastatteluilla ja analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä. Otanta käsitti 11 psykiatrista sairaanhoitajaa ja heidät kaikki haastateltiin haastateltavan työpaikalla, työajan puitteissa.
Tutkimuksen perusteella hoidonporrastus koettiin perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä joustavaksi, vaikka hoidonporrastusohjeesta ajoittain lipsuttiinkin. Hoitajien mielestä yhteistyö eri toimijoiden välillä oli tärkeää - se mahdollisti varhaisen puuttumisen asiakkaan ongelmiin. Lisäksi asiakkaiden oli helpompi tulla vastaanotolle omalla yhteydenotolla. Työn vaativuuteen nähden työnohjaus koettiin puutteelliseksi. Tämä asia nousi tärkeimmäksi kehittämistarpeeksi.
Tutkimuksen johtopäätöksenä todettiin mielenterveystyön olevan tärkeää perusterveydenhuollossa, koska hoito oli mahdollista aloittaa varhaisessa vaiheessa. Jatkotutkimuksen aiheena taloudellisten mahdollisuuksien kartoittaminen voisi kiinnostaa kuntapäättäjiä.
Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena erään kunnan perusterveydenhuollon psykiatristen sairaanhoitajien parissa. Aineisto kerättiin teemahaastatteluilla ja analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä. Otanta käsitti 11 psykiatrista sairaanhoitajaa ja heidät kaikki haastateltiin haastateltavan työpaikalla, työajan puitteissa.
Tutkimuksen perusteella hoidonporrastus koettiin perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä joustavaksi, vaikka hoidonporrastusohjeesta ajoittain lipsuttiinkin. Hoitajien mielestä yhteistyö eri toimijoiden välillä oli tärkeää - se mahdollisti varhaisen puuttumisen asiakkaan ongelmiin. Lisäksi asiakkaiden oli helpompi tulla vastaanotolle omalla yhteydenotolla. Työn vaativuuteen nähden työnohjaus koettiin puutteelliseksi. Tämä asia nousi tärkeimmäksi kehittämistarpeeksi.
Tutkimuksen johtopäätöksenä todettiin mielenterveystyön olevan tärkeää perusterveydenhuollossa, koska hoito oli mahdollista aloittaa varhaisessa vaiheessa. Jatkotutkimuksen aiheena taloudellisten mahdollisuuksien kartoittaminen voisi kiinnostaa kuntapäättäjiä.