muistiinpanoja vaaleanvihreästä talosta
Isokoski, Merja (2013)
Isokoski, Merja
Turun ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201402262679
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201402262679
Tiivistelmä
Oli sivukaupalla muistiinpanoja. Useimmat niistä koskivat valokuvia ja taidetta (teinhän niitä tätä tiettyä tarkoitusta varten), mutta lähes yhtä usein muistiinpanoni koskivat elämää. Kun kirjoitin valokuvista, kirjoitin elämästä, kun kirjoitin elämästä, kirjoitin taiteesta, kaikesta sekaisin ja samanaikaisesti. Tämä teksti on kokoelma muistiinpanoja, tässä ovat ne muistiinpanot. Kirjoitin ne vihreässä talossa, siinä nurkassa, josta katselin taloa ja valoa.
Näkemykseni valokuvasta kiinnittyy voimakkaasti elämään, se perustuu kokemuksiini niin kuvaamisen hetkistä, kuin kuvien katsomiseenkin. Ottamalla kontaktia teoriaan olen koetellut ajatusteni vedenpitävyyttä; ne vuotavat kuin saapas. Käyn tekstissä läpi myöskin kuvien sanallistamiseen, rehellisyyteen ja häpeään liittyviä kysymyksiä, rehellisesti ja vain vähän häpeillen.
Muistiinpanoni ovat esillä kaikkine epäloogisuuksineen niin rakenteessa kuin ajattelussakin. Pyrkimykseni on kertoa asioista sellaisena kuinka ne koen, naiiviutta, typeryyttä tai toistoa kaihtamatta. Kyseessä on (vain) minun kokemukseni, mutta mitä muutakaan se voisi olla? Näkemykseni ei voi olla väärä, vaikka en olekaan kuollut ranskalainen filosofi. Subjektiivinen se on, mutta ei virheellinen. Siksi sanon, valokuva on elämä (ei kuolema), kauan eläköön valokuva.
Näkemykseni valokuvasta kiinnittyy voimakkaasti elämään, se perustuu kokemuksiini niin kuvaamisen hetkistä, kuin kuvien katsomiseenkin. Ottamalla kontaktia teoriaan olen koetellut ajatusteni vedenpitävyyttä; ne vuotavat kuin saapas. Käyn tekstissä läpi myöskin kuvien sanallistamiseen, rehellisyyteen ja häpeään liittyviä kysymyksiä, rehellisesti ja vain vähän häpeillen.
Muistiinpanoni ovat esillä kaikkine epäloogisuuksineen niin rakenteessa kuin ajattelussakin. Pyrkimykseni on kertoa asioista sellaisena kuinka ne koen, naiiviutta, typeryyttä tai toistoa kaihtamatta. Kyseessä on (vain) minun kokemukseni, mutta mitä muutakaan se voisi olla? Näkemykseni ei voi olla väärä, vaikka en olekaan kuollut ranskalainen filosofi. Subjektiivinen se on, mutta ei virheellinen. Siksi sanon, valokuva on elämä (ei kuolema), kauan eläköön valokuva.