muistiinpanoja vaaleanvihreästä talosta

Abstract

Oli sivukaupalla muistiinpanoja. Useimmat niistä koskivat valokuvia ja taidetta (teinhän niitä tätä tiettyä tarkoitusta varten), mutta lähes yhtä usein muistiinpanoni koskivat elämää. Kun kirjoitin valokuvista, kirjoitin elämästä, kun kirjoitin elämästä, kirjoitin taiteesta, kaikesta sekaisin ja samanaikaisesti. Tämä teksti on kokoelma muistiinpanoja, tässä ovat ne muistiinpanot. Kirjoitin ne vihreässä talossa, siinä nurkassa, josta katselin taloa ja valoa.

Näkemykseni valokuvasta kiinnittyy voimakkaasti elämään, se perustuu kokemuksiini niin kuvaamisen hetkistä, kuin kuvien katsomiseenkin. Ottamalla kontaktia teoriaan olen koetellut ajatusteni vedenpitävyyttä; ne vuotavat kuin saapas. Käyn tekstissä läpi myöskin kuvien sanallistamiseen, rehellisyyteen ja häpeään liittyviä kysymyksiä, rehellisesti ja vain vähän häpeillen.

Muistiinpanoni ovat esillä kaikkine epäloogisuuksineen niin rakenteessa kuin ajattelussakin. Pyrkimykseni on kertoa asioista sellaisena kuinka ne koen, naiiviutta, typeryyttä tai toistoa kaihtamatta. Kyseessä on (vain) minun kokemukseni, mutta mitä muutakaan se voisi olla? Näkemykseni ei voi olla väärä, vaikka en olekaan kuollut ranskalainen filosofi. Subjektiivinen se on, mutta ei virheellinen. Siksi sanon, valokuva on elämä (ei kuolema), kauan eläköön valokuva.

I made notes, pages and pages of notes. The notes were mostly about art and photography (as I created them for this specific purpose), but almost as often the notes were about life. When I wrote about photographs I wrote about honesty, when I wrote about art I wrote about shame, when I wrote about photography I ended up writing about love, light, pain, dreams, joy; life. This text is a bunch of notes, these are the notes. I wrote them in a house shade of light green.

When I think of photography I think of life. For me photography is strongly connected to life as an object and as an action. I also took contact with theory, I wanted to test if my thoughts were waterproof; they leak like a sieve.

The text is not logical, neither the structure or my thoughts. My goal is to talk about everything in the way I experience them, even though it would be naive, stupid, or repetition. This is (only) my experience, but again, what else could it be? My experience is not false, even I am not a dead French philosopher, subjective it is but not false. That is why I say, photography is life (not death), long live photography.