Kiinnipitotilanteiden esiintyvyys Erityisen vaikeahoitoisten alaikäisten psykiatrisessa tutkimus- ja hoitoyksikössä (EVA)
Virta, Janne (2014)
Virta, Janne
Tampereen ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201404184487
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201404184487
Tiivistelmä
Väkivaltatilanteet ovat lisääntyneet kuluneiden viime vuosikymmenten aikana terveydenhuoltoalalla ja erityisesti psykiatrisessa hoitotyössä. Toisaalta taas aivan viime vuosien aikana on pyritty vähentämään pakkotoimien käyttöä psykiatrisessa sairaalahoidossa. Erityisesti huone ja leposide-eristyksiä on pyritty vähentämään vaihtoehtoisilla menetelmillä, kuten esimerkiksi hoidollisella kiinnipidolla.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kiinnipitoon johtaneiden väkivaltatilanteiden esiintyvyyttä Pirkanmaan sairaanhoitopiirin Erityisen vaikeahoitoisten alaikäisten psykiatrisessa tutkimus- ja hoitoyksikössä (EVA). Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa, jota voidaan hyödyntää resurssien ja toiminnan kohdentamiseen sekä uusien tilojen rakenteelliseen suunnitteluun.
Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena tutkimuksena. Tutkimuksen aineistona olivat vuoden 2011 ”Kiinnipitämistilanteiden seurantalomakkeet”. Havaintoyksikkönä oli näille lomakkeille kerätyt seuraavat tiedot; kokonaislukumäärä, aika, paikka, pakkotoimenpiteet ja henkilökunnan osallistuminen. Tutkimusaineisto analysoitiin SPSS -tilasto-ohjelmalla ja aineistosta tarkasteltiin sekä prosenttijakaumia että absoluuttisia lukuja.
Tulosten mukaan yleisimmin kiinnipitoon johtaneita väkivaltatilanteita esiintyi iltapäivällä (38 %) ja potilashuoneessa (45,4 %). Yleisin käytetty pakkotoimi oli hoidollinen kiinnipitäminen (78,1 %) sekä kiinnipidon ja jonkun tai joidenkin muun pakkotoimenpiteen yhdistelmä (20,8 %). Leposide-eristyksiä oli alle 20 %. Henkilökuntaa tilanteisiin osallistui yleisimmin kaksi tai kolme henkilökunnan edustajaa. Tuloksia voidaan hyödyntää resurssien ja toiminnan kohdentamiseen sekä uusien tilojen rakenteelliseen suunnitteluun.
Kehittämisehdotuksena voisi tutkia rajoitusten kestoja, kartoittaa kiinnipitoasentoja sekä EVA-yksikössä käytössä olevan turvamattohoidon vaikuttavuutta. Myös debriefingkeskusteluosion analysointi tuottaisi hyvää informaatiota potilaiden kokemuksista pakkotoimista.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kiinnipitoon johtaneiden väkivaltatilanteiden esiintyvyyttä Pirkanmaan sairaanhoitopiirin Erityisen vaikeahoitoisten alaikäisten psykiatrisessa tutkimus- ja hoitoyksikössä (EVA). Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa, jota voidaan hyödyntää resurssien ja toiminnan kohdentamiseen sekä uusien tilojen rakenteelliseen suunnitteluun.
Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena tutkimuksena. Tutkimuksen aineistona olivat vuoden 2011 ”Kiinnipitämistilanteiden seurantalomakkeet”. Havaintoyksikkönä oli näille lomakkeille kerätyt seuraavat tiedot; kokonaislukumäärä, aika, paikka, pakkotoimenpiteet ja henkilökunnan osallistuminen. Tutkimusaineisto analysoitiin SPSS -tilasto-ohjelmalla ja aineistosta tarkasteltiin sekä prosenttijakaumia että absoluuttisia lukuja.
Tulosten mukaan yleisimmin kiinnipitoon johtaneita väkivaltatilanteita esiintyi iltapäivällä (38 %) ja potilashuoneessa (45,4 %). Yleisin käytetty pakkotoimi oli hoidollinen kiinnipitäminen (78,1 %) sekä kiinnipidon ja jonkun tai joidenkin muun pakkotoimenpiteen yhdistelmä (20,8 %). Leposide-eristyksiä oli alle 20 %. Henkilökuntaa tilanteisiin osallistui yleisimmin kaksi tai kolme henkilökunnan edustajaa. Tuloksia voidaan hyödyntää resurssien ja toiminnan kohdentamiseen sekä uusien tilojen rakenteelliseen suunnitteluun.
Kehittämisehdotuksena voisi tutkia rajoitusten kestoja, kartoittaa kiinnipitoasentoja sekä EVA-yksikössä käytössä olevan turvamattohoidon vaikuttavuutta. Myös debriefingkeskusteluosion analysointi tuottaisi hyvää informaatiota potilaiden kokemuksista pakkotoimista.