Vaikuttamisviestinnän keinot ja asenteet kunnallisissa kilpailutuksissa : Case Helsingin kaupunki

Abstract

Tässä opinnäytetyössä pyritään kartoittamaan Helsingin kaupungin järjestämien palvelujen kilpailuttamiseen liittyvää vaikuttamisviestintää. Opinnäytetyöhön liittyvää kartoitusta tehdään sekä yritysten, vastaavan viraston että poliittisten päättäjien taholta ja kartoituksen lähtökohtana on yritysten käyttämien eri markkinointiviestinnällisten keinojen käyttö, niiden valikoima ja vastaanotto. Opinnäytetyö tehtiin syksyllä 2009, jolloin muun muassa kevään 2007 Eduskuntavaaleihin liittyvä vaalirahakohu oli kuumimmillaan.

Parhaimmillaan tässä opinnäytetyössä pystytään löytämään uusia ja vähintäänkin parantamaan käytössä olevia vaikuttamisviestinnän keinoja. Samalla saadaan kartoitettua yritysten tarvetta vaikuttamisviestinnän koulutukseen tai konsultaatioon. Jos tällaista tarvetta esiintyy, voi siitä syntyä uutta liiketoimintaa.

Opinnäytetyön keskeisin käsite on vaikuttamisviestintä, joka voidaan ymmärtää synonyymiksi lobbaukselle. Yrityksen vaikuttamisviestintä on toimintaa, jolla pyritään vaikuttamaan luottamushenkilöiden ja virkamiesten päätöksentekoon yrityksen kannalta edullisesti.

Julkiset hankinnat ovat säänneltyjä. Julkisen sektorin hankintamenettelyjä säätelee laki julkisista hankinnoista. Lain päätarkoituksena on taata avoimuuden ja syrjimättömyyden periaatteiden noudattamista sekä lisätä kilpailua julkisissa hankinnoissa. Tästä syystä yritysten vaikuttamisviestinnällä on haasteita, koska vastapuolen toimintaa säännellään vahvasti.

Opinnäytetyön empiirinen osa muodostui yritysten mielikuvia kartoittavasta kyselystä sekä kuntapäättäjien teemahaastatteluista. Haastatteluiden ja kyselyn keskeisin osa oli vaikuttamisviestinnän keinot, niiden kohtaaminen, hyväksyttävyys sekä tehokkuus.

Tulosten perusteella vaikuttamisviestinnän keinojen käyttö ja hyväksyttävyys kohtaavat melko hyvin yritysten ja virkamiesten välillä. Haastatteluiden ja kyselyn perusteella voidaan todeta, että poliittisten päättäjien tarpeet ja yritysten toimenpiteet eivät kohtaa: poliittiset päättäjät kaipaisivat ehkä lisää tietoa yritysten keskittyessä enemmän virkamiehiin.

In this thesis the aim was to chart the influence communications considering public bidding of public services of City of Helsinki. Businesses, civil service departments and political decision makers were studied through marketing communication methods, selection and acceptance used by businesses. This thesis was written in fall 2009, when there was much public debate about political sponsorship especially around parliamental elections in 2007.

At its best, this thesis can help to find new and at least improve existing methods of influence communications. At the same time this thesis helps to chart the need of coaching and consultation of businesses considering influence communications. If such need is observed, it could generate new business activity.

The most essential concept of this thesis was influence communications. Influence communications can be understood as a synonym for lobbying. Businesses' influence communication is an action aiming to influence the political decision makers' and civil servants' decision making in a favorable way.

Public procurements are heavily regulated. The procurement procedures of the public sector are regulated by legislation. The purpose of legislation is to ensure transparency, eliminate discrimination and propagate competition in public procurements. For these reasons businesses have challenges in influence communications.

The study was carried out by surveying the businesses' attitudes and interviewing political decision makers and civil servants. The most integral part of the survey and interviews were the influence communication methods as well as their use, acceptance and efficiency.

Based on the results the use and acceptance of different influence communication methods are met quite well among businesses and civil servants. On the other hand, the businesses' actions do not meet with the political decision makers' needs: decision makers may need more information while businesses concentrate on civil servants. Furthermore, politicians are quite sensitive to personal messages and they rather have information that is available to all. This is opposite to civil servants, who prefer personal messages and meetings.