Metsähallituksen kanalintulupametsästäjien antaman saalispalautteen edustavuus
Kemppainen, Valtteri (2022)
Kemppainen, Valtteri
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202204104834
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202204104834
Tiivistelmä
Opinnäytetyön aiheena on Metsähallituksen kanalintulupametsästäjien antaman saalispalautteen edustavuus. Opinnäytetyössä selvitetään, onko Metsähallituksen kanalintulupametsästäjien antamassa saalispalautteissa eroavaisuutta niiden kesken, jotka antavat saalispalautteet ajoissa verrattuna niihin, jotka antavat saalispalautteen vasta muistutuksen jälkeen. Tutkimuksen tavoitteena on määrittää uusi korjauskerroin lupa-alueille.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli tehdä saalispalautteiden välistä vertailua. Tutkimuksessa käytettiin metsästäjien ajoissa antamia saalispalautteita, joita verrattiin saalispalautemuistutuksen jälkeen puhelimella saatuihin saalispalautteisiin. Saalispalautteista laskettiin yksikkösaalis metsästykseen käytettyä vuorokautta kohden. Saatujen tulosten erusteella tehtiin johtopäätöksiä opinnäytetyössä esitettyyn tutkimusongelmaan.
Tutkimusongelmana ilmenee, että saalispalautemuistutuksella tavoitetaan ainoastaan luvan ostava henkilö. Ei tavoiteta esimerkiksi metsästäjää, joka ostaa metsästysressuille luvat itselleen sekä muulle seurueelle.
Tutkimuksen tuloksia Metsähallitus käyttää tarkentamaan lupasuunnitteluaan, jotta suunnittelu olisi ekologisesti kestävää. Tutkimuksen jälkeen selvisi, että pääsääntöisesti metsästäjät, jotka eivät anna saalispalautetta, saavat vähemmän saalista metsästettyä vuorokautta kohden. Uudet korjauskertoimet tutkimuksessa olleille alueille vaihtelivat 0,9–1, eli suuria muutoksia ei tarvitse tehdä aikaisemmin käytössä olleisiin korjauskertoimiin.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli tehdä saalispalautteiden välistä vertailua. Tutkimuksessa käytettiin metsästäjien ajoissa antamia saalispalautteita, joita verrattiin saalispalautemuistutuksen jälkeen puhelimella saatuihin saalispalautteisiin. Saalispalautteista laskettiin yksikkösaalis metsästykseen käytettyä vuorokautta kohden. Saatujen tulosten erusteella tehtiin johtopäätöksiä opinnäytetyössä esitettyyn tutkimusongelmaan.
Tutkimusongelmana ilmenee, että saalispalautemuistutuksella tavoitetaan ainoastaan luvan ostava henkilö. Ei tavoiteta esimerkiksi metsästäjää, joka ostaa metsästysressuille luvat itselleen sekä muulle seurueelle.
Tutkimuksen tuloksia Metsähallitus käyttää tarkentamaan lupasuunnitteluaan, jotta suunnittelu olisi ekologisesti kestävää. Tutkimuksen jälkeen selvisi, että pääsääntöisesti metsästäjät, jotka eivät anna saalispalautetta, saavat vähemmän saalista metsästettyä vuorokautta kohden. Uudet korjauskertoimet tutkimuksessa olleille alueille vaihtelivat 0,9–1, eli suuria muutoksia ei tarvitse tehdä aikaisemmin käytössä olleisiin korjauskertoimiin.