Koulun ja kodin välinen kasvatuskumppanuus : Vanhempien näkemyksiä kasvatuskumppanuudesta ja kasvatusohjaajan työstä

Abstract

Opinnäytetyön tavoitteena oli tuoda esiin vanhempien näkemys koulun ja kodin välisen kasvatuskumppanuuden toteutumisesta. Työssä tutkittiin miten vanhemmat kokivat yhteistyön toimivan ja missä asioissa vanhemmat toivoivat koululta kehitystä. Työssä tuotiin esiin myös kasvatusohjaajan työn merkitys vanhemmille. Tietoperustassa tarkasteltiin kasvatuskumppanuutta sekä oppilashuoltoa. Työn tulokset kerättiin kyselylomakkeiden avulla.

Opinnäytetyön kyselytutkimusosuus toteutettiin Kangasalan kunnan, Suoraman ala-asteella. Suoraman alakoulu on Kangasalan kunnassa toimiva suurin perusopetusta 1–6-luokille tarjoava koulu. Kysely suunnattiin alakoululaisten vanhemmille. Yhteistyötä tehtiin myös koulun kasvatusohjaajan kanssa, koska kyselyn avulla haluttiin saada tietoa myös hänen työnsä merkityksestä vanhempien näkökulmasta. Kyselyjä teetettiin kahdenlaisia. Ensimmäinen kysely suunnattiin kasvatusohjaajan ryhmiin tällä hetkillä osallistuville vanhemmille, joita oli luokka-asteilla 1–2 sekä 5–6. Loput lomakkeet kohdistettiin 3–4-luokkalaisten vanhemmille, joille ei tällä hetkellä ollut tarjolla ryhmätoimintaa. Kyselyjen alku oli molemmissa kyselyissä sama, ainoastaan kasvatusohjaajan työtä koskevat kysymykset olivat erilaiset riippuen siitä, osallistuiko vanhempi kyselyjen toteuttamisen aikaan ryhmätoimintaan vai ei.

Kyselyjen tuloksista selvisi että kasvatuskumppanuus toteutuu pääosin hyvin. Vanhemmat kokivat, että he saavat äänensä kuuluviin ja kouluun on helppo olla yhteydessä. Vanhemmat toivoivat silti koululta enemmän aktiivisuutta yhteydenpidossa, jottei vastuu jää vain vanhemmille. Kasvatusohjaajan työ koettiin tärkeäksi niiden vanhempien joukossa, joille työ oli tuttua, mutta edelleenkään monet vanhemmat eivät tunteneet työnkuvaa lainkaan. Kasvatusohjaajan työ onkin saatettava kaikkien tietoon, jotta vanhempia ei aseteta eriarvoiseen asemaan.

Kasvatuskumppanuuden toteuttaminen on haastavaa muuttuvine perhesuhteineen. Jotta kasvatuskumppanuus voisi toteutua jatkossakin, tulee koulun kehittää kodin ja koulun yhteistyömuotoja niin, että vanhempien osallisuus tulee huomioitua.

The purpose was to raise parents’ opinions about early childhood education and care (ECEC) partnership. The aim was to examine the parents’ experiences of co-operation and find out the issues that parents wanted the school to develop. The significance of education counsellor for the parents was also discussed. The theory is based on ECEC partnership and student welfare.

The survey was executed in Suorama primary school in Kangasala. The survey was targeted at primary school pupils’ parents. Co-operation was also carried out with the education counsellor; because the purpose was to obtain information on the significance of her work from the parents’ perspective. Two surveys were carried out. The first survey was aimed to parents of 1st and 2nd and fifth and sixth grades who were currently involved in the educational counsellor’s groups. The second survey focused on the parents of the third and fourth graders, who currently were not offered group activities.

The results showed that ECEC partnership is realized manly well. Parents experienced that their voice was heard and it was easy to contact the school. However, parents would have liked more activity from school for communication so that not only the parents had the responsibility. The education counsellor’s work was considered important by the parents who knew about the work but there were still many parents who did not know about the job description at all. The education counsellor’s work has to be brought to everybody’s attention so that parents are not put in a unequal position.

Education partnership is challenging due to the changing family relationships. In order for educational partnership to be possible in future, the school has to develop their co-operation between home and school in the way so that parents’ involvement is taken into account.